EPR eli eurooppalainen painevesireaktori (engl. European Pressurized Water Reactor) on kolmannen sukupolven ydinreaktorimalli, joka on tyypiltään painevesireaktori (PWR). Sen ovat suunnitelleet ja kehittäneet pääasiassa Commissariat à l'Énergie Atomique Ranskassa ja Karlsruhen tutkimuskeskus Saksassa.
Olkiluodon ydinvoimalan kolmannen reaktorin oli tarkoitus olla maailman ensimmäinen EPR. Ranskalainen teollisuuskonserni Areva aloitti sen rakennustyöt vuonna 2005, ja tavoitteena oli aloittaa sähköntuotanto vuonna 2009. Rakennustyöt kuitenkin viivästyivät, ja reaktori alkoi tuottaa sähköä vasta maaliskuussa 2022.[1] Olkiluoto 3:n viivästymisen takia ensimmäinen valmistunut EPR olikin Taishan 1 Kiinassa. Sen rakentaminen aloitettiin vuonna 2009, ja se valmistui 2018.[2] Kiinan toinen EPR, Taishan 2, valmistui 2019.[3] Lisäksi Ranskassa toimii yksi EPR, Flamanville 3, joka alkoi tuottaa sähköä joulukuussa 2024.[4] Britanniaan rakennetaan kahta EPR:ää, Hinkley Point C 1 ja 2.[5]
EPR on maailman suurin ydinreaktori teholla mitattuna. Sen lämpöteho on 4 300 MW ja sähköteho 1 600 MW. EPR:n suunnittelu perustuu ranskalaiseen N4-reaktoriin (sähköteho 1 450 MW) ja saksalaiseen Konvoi-reaktoriin (1 290–1 400 MW). Turvallisuusominaisuuksia on kehitetty. Suunnittelussa on alusta lähtien otettu huomioon sydämen sulamisonnettomuuden hallinta sekä suuren lentokoneen törmäys. Painevesireaktorina EPR on kevytvesihidasteinen ja -jäähdytteinen; sen tekniset perusratkaisut edustavat valmistuttajansa mukaan maailman ydinvoimalaitoksissa eniten käytettyä reaktoritekniikkaa.[6]
Reaktoria on suunniteltu käytettävän kahden vuoden latausväleillä ja sen käyttöiäksi on määritetty 60 vuotta 90 % käyttöasteella. Polttoaineessa on tarkoitus saavuttaa aiempaa korkeampi palama ja sitä kautta parempi polttoainetaloudellisuus. Parannukset suorituskyvyssä perustuvat toisaalta rikkaampaan ydinpolttoaineeseen, toisaalta reaktorisydämen suunnittelun yhteydessä laskettuihin odotuksiin.[6]
EPR-reaktorista on myös pienempi 1 200 megawatin versio EPR-1200, jota on ehdotettu rakennettavaksi Tšekkiin ja Kazakstaniin[7].