Eduskuntavaalit 1924

Eduskuntavaalit 1924

1922 ← 1.–2. huhtikuuta 1924 → 1927

Kaikki 200 paikkaa eduskuntaan Äänestysprosentti 57,4 % 1,1 %-yks.   Ensimmäinen puolue Toinen puolue Kolmas puolue   Johtaja Väinö Tanner P. V. Heikkinen Antti Tulenheimo Puolue Sosiaalidemokraatit Maalaisliitto Kokoomuspuolue Saadut paikat 60 44 38 Paikkojen muutos 7 1 3 Äänet 255 068 177 982 166 880 Kannatus 29,02 % 20,25 % 18,99 %   Neljäs puolue Viides puolue Kuudes puolue   Johtaja Eric von Rettig Oskari Mantere Puolue Ruotsalainen kansanpuolue STPV Edistyspuolue Saadut paikat 23 18 17 Paikkojen muutos 2 9 2 Äänet 105 733 91 839 79 937 Kannatus 12,03 % 10,45 % 9,09 %

Pääministeri ennen vaaleja Aimo Cajander Sitoutumaton Uusi pääministeri Lauri Ingman Kokoomuspuolue

Suomen 11. eduskuntavaalit järjestettiin 1.–2. huhtikuuta 1924.

Elokuussa 1923 oli Suomen Työväenpuolueen kaikki 27 kansanedustajaa vangittu maanpetoksesta syytettyinä. Tämän vuoksi eduskunta oli jäänyt vajaalukuiseksi. Eduskunta ehti toimia vajaalukuisena useiden kuukausien ajan, mutta lopulta tämä asiantila antoi presidentti Kaarlo Juho Ståhlbergille aiheen määrätä eduskunta hajotettavaksi ja uudet vaalit toimitettavaksi.^[1] Muussa tapauksessa seuraavat vaalit olisi pidetty heinäkuun alussa 1925. Vaalien perusteella muodostettiin Ingmanin II hallitus, jota seurasivat Tulenheimon hallitus, Kallion II hallitus ja Tannerin hallitus.

Uusia kansanedustajia olivat mm. SDP:n Johan Fredrik Aalto, Maalaisliiton Kaarlo Hänninen, Toivo Janhonen ja Eino Tuomivaara, Kokoomuksen Sakari Ainali, Aukusti Neitiniemi, Erkki Paavolainen ja Ernsti Turja, Sosialistien Edvard Huttunen, Mauritz Rosenberg, Emil Tabell ja Bruno Tenhunen, RKP:n Otto Jacobsson, Josef Mangs ja Rolf Witting, sekä Edistyspuolueen Walto Tuomioja. Eduskuntaan palanneita olivat mm. SDP:n Valentin Annala, Kalle Hakala ja Johan Helo, Maalaisliiton Pekka Ville Heikkinen ja August Raatikainen, Edistyspuolueen Uuno Brander, sekä Kokoomuksen Hedvig Gebhard.

Eduskunnasta poisjääneitä olivat mm. SDP:n Oliver Eronen ja Vilho Korhonen, Maalaisliiton Vilkku Joukahainen ja Väinö Kivilinna, Kokoomuksen Tekla Hultin, Matti Pesonen ja Heikki Renvall, sekä RKP:n Wilhelm Roos.

1. ↑ Otavan suuri Ensyklopedia, 2. osa (Cid – Harvey), s. 932, art. Eduskunta. Otava, 1977. ISBN 951-1-04170-3