Eduskuntavaalit 1930

Eduskuntavaalit 1930

1929 ← 1.–2. lokakuuta 1930 → 1933

Kaikki 200 paikkaa eduskuntaan Äänestysprosentti 65,9 % 10,3 %-yks.   Ensimmäinen puolue Toinen puolue Kolmas puolue   Johtaja Kaarlo Harvala P. V. Heikkinen Paavo Virkkunen Puolue Sosiaalidemokraatit Maalaisliitto Kokoomuspuolue Saadut paikat 66 59 42 Paikkojen muutos 7 1 14 Äänet 386 026 308 280 203 958 Kannatus 34,16 % 27,28 % 18,05 %   Neljäs puolue Viides puolue Kuudes puolue   Johtaja Eric von Rettig K. E. Linna Puolue Ruotsalainen kansanpuolue Edistyspuolue SPP Saadut paikat 20 11 1 Paikkojen muutos 3 4 1 Äänet 113 318 65 830 20 883 Kannatus 10,03 % 5,83 % 1,85 %   Seitsemäs puolue Kahdeksas puolue   Puolue Ruotsalainen vasemmisto STPV Saadut paikat 1 0 Paikkojen muutos Uusi puolue 23 Äänet 9 226 11 504 Kannatus 0,82 % 1,02 %

Pääministeri ennen vaaleja P. E. Svinhufvud Kokoomuspuolue Uusi pääministeri P. E. Svinhufvud Kokoomuspuolue

Suomen 14. eduskuntavaalit järjestettiin 1.–2. lokakuuta. Presidentti Lauri Kristian Relander oli antanut määräyksen eduskunnan hajottamisesta ja uusien vaalien järjestämisestä vain runsas vuosi edellisten vaalien jälkeen. Aiheena uusien vaalien pitämiseen oli se, että eduskunta oli jättänyt kommunistilait lepäämään yli vaalien.^[1]

Äänestysvilkkaus nousi edellisvaaleista yli kymmenen prosenttiyksikköä ja vaaliuurnilla kävi ensimmäisen kerran yli miljoona äänioikeutettua. Yleinen poliittinen virtaus oli kuluneen vuoden aikana vienyt vahvasti oikealle, eivätkä vallinnut pula-aika ja poliittisten olojen epävakaus hyödyttäneet vasemmistoa. Sama ilmiö koettiin myös Saksassa; erona oli kuitenkin, että toisin kuin Suomessa, sosialistit olivat olleet hallitsevassa asemassa Saksan Weimarin tasavallassa.^[2]

Vasemmisto koki kannatuksensa aallonpohjan, eikä niiltä kommunistien vaalilistoilta, joita oli onnistuttu esittämään, valittu yhtäkään edustajaa. Useat kommunistiset äänestäjät olivat ilmeisesti jääneet kotiin, mutta monet heistä lienevät antaneet äänensä sosialidemokraateille, joiden paikkaluku lisääntyi seitsemällä. Sen sijaan kokoomus, jonka piirissä lapualaisuus oli saanut eniten vastakaikua, saavutti siihenastisen ennätyksensä, 42 paikkaa. Tätä enemmän kansanedustajia puolue sai vasta melkein puoli vuosisataa myöhemmin, vuoden 1979 vaaleissa. Myös maalaisliitto oli kannatuksensa huipulla saadessaan 59 paikkaa. Kahden kolmasosan määräenemmistönsä ansiosta porvaripuolueiden oli helppo saada kommunistilait ajetuiksi läpi uudessa eduskunnassa.^[2]

Näissä vaaleissa valittu eduskunta muutti Heimolan talosta uuteen Eduskuntataloon Helsingin Arkadianmäelle vuonna 1931.

1. ↑ Otavan suuri Ensyklopedia, 2. osa (Cid – Harvey), s. 932, art. Eduskunta. Otava, 1977. ISBN 951-1-04170-3
2. ↑ ^{a b} Heikki Eskelinen: Itsenäisyytemme vuosikymmenet, s. 92–93, Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1966.