Eerik Verikirves | |
---|---|
![]() Eerik Verikirveen lyötättämä kolikko, jossa lukee Eric Rex (kuningas Erik). British Museum. | |
Norjan kuningas | |
Valtakausi | noin 930–935 |
Edeltäjä | Harald Kaunotukka |
Seuraaja | Haakon Hyvä |
Northumbrian kuningas | |
Valtakausi | 948, 952–954 |
Syntynyt | 895 |
Kuollut |
954 Stainmore |
Puoliso | Gunnhild Ossursdotter |
Lapset |
Guttorm Harald Harmaaturkki Ragnfrød Ragnhild Erling Gudrød Sigurd Ragnvald |
Suku | Kaunotukka |
Isä | Harald Kaunotukka |
Äiti | Ragnhild Eriksdotter |
Eerik Verikirves (Erik I Haraldsson, 895–954) oli Norjan kuningas noin 930–935[1] ja Northumbrian kuningas 948 sekä 952–954.[2]
Eerik asui pitkään maanpaossa Skotlannissa. Sieltä palattuaan hän murhasi kaksi veljeään raivaten näin tiensä koko Norjan kuninkaaksi. Hän lienee saanut liikanimensä "Verikirves" juuri näistä surmista. Eerik hallitsi Norjaa iäkkään isänsä Harald Kaunotukan kanssahallitsijana[1]. Valta oli kuitenkin käytännössä yksin Eerikin käsissä Haraldin viimeisinä vuosina.
Eerik hallitsi julman yksinvaltiaan tavoin, mikä nostatti ylimystön vastustamaan häntä. Eerikin nuorempi veli Haakon palasi Englannista saatuaan tiedon isänsä kuolemasta ja saavutti pian ylimystön luottamuksen. Haakon valittiin uudeksi kuninkaaksi.[2] Eerik yritti pitää kruunun itsellään, mutta joutui vetäytymään Orkneysaarille. Eerik oli lyhyen aikaa Northumbrian hallitsijana vuonna 948, mutta hänet karkotettiin. Hän teki paluun vuonna 952, mutta karkotettiin uudelleen vuonna 954, kun Englannin kuningas Edred valloitti Northumbrian. Eerik surmattiin Stainmoressa samana vuonna.[2]