Eeva-Kaarina Volanen | |
---|---|
![]() Eeva-Kaarina Volanen vuonna 1962. (Kuva Salme Simanainen) |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 15. tammikuuta 1921 Kuusankoski |
Kuollut | 27. tammikuuta 1999 (78 vuotta) Helsinki |
Ammatti | näyttelijä |
Puoliso | Sakari Puurunen ( 1951) |
Näyttelijä | |
Aktiivisena | 1942–1999 |
Merkittävät roolit |
|
Palkinnot | |
|
|
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Svensk Filmdatabas | |
Eeva-Kaarina Volanen (15. tammikuuta 1921 Kuusankoski – 27. tammikuuta 1999 Helsinki[1]) oli suomalainen näyttelijä. Hän työskenteli Suomen Kansallisteatterissa 45 vuotta, vuodesta 1945 aina eläkkeelle jäämiseensä saakka vuonna 1990. Volanen näytteli päärooleja lukuisissa näytelmäkirjallisuuden klassikoissa, mukaan luettuna kuusi Tšehov- ja useita Shakespeare-rooleja. Hänen taiteellinen rekisterinsä oli laaja: hän näytteli komediallisia ingénue-rooleja ja tulkitsi menestyksekkäästi traagisia rooleja, kuten Antigonen. Volanen jatkoi näyttelemistä eläkkeelläkin, minkä lisäksi hän esiintyi lausujana omissa runoiltamissaan. Volanen näytteli myös elokuvissa ja televisiossa sekä radiokuunnelmissa. Tämän ohella hän teki itse useita teatteriesityksiä.
Volaselle myönnettiin taiteen akateemikon arvonimi vuonna 1982. Hän sai myös useita palkintoja, muun muassa Pro Finlandian vuonna 1966 ja Ida Aalberg -palkinnon 1987. Hän oli myös kriitikoiden suosiossa eritoten 1940-luvun elokuvistaan, joissa hänet luonnehdittiin ”herkäksi, raikkaaksi ja säihkyvän välittömäksi”. Volanen voitti elokuva-alan Jussi-palkinnon neljä kertaa. Parhaan naispääosan Jussin hän sai kolme kertaa: vuonna 1948 elokuvasta Naiskohtaloita, vuonna 1949 elokuvasta Ruma Elsa ja vuonna 1950 elokuvista Katupeilin takana ja Hallin Janne.[2] Neljännen Jussin hän sai vuonna 1992 elämäntyöstään.
Eeva-Kaarina Volasen aviomies oli professori Sakari Puurunen. Heillä ei ollut lapsia. Volanen kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen kaksi viikkoa 78-vuotispäivänsä jälkeen, keskiviikkona 27. tammikuuta 1999. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle samaan hautaan puolisonsa kanssa.[3]