Eksarkaatti oli Itä-Roomassa eli Bysantin valtakunnassa sotilas- ja siviilihallintoalue, jota johti maaherra eli eksarkki.[1] Eksarkaatteja oli kaksi: Ravennan eksarkaatti ja Afrikan (tai Karthagon) eksarkaatti, jotka loi keisari Maurikios 500-luvun lopulla. Eksarkaateilla oli suuri itsenäisyys, ja niissä sotilas- ja siviilihallinto oli yhdistetty eksarkin käsiin. Arabit valloittivat Afrikan eksarkaatin 600-luvun lopulla, ja Ravennan eksarkaatin roomalaiset menettivät langobardeille vuonna 751.[2][3]