Eksotismi viittaa tekijästään ja tarkkailijastaan katsottuna kaukana oleviin paikkoihin tai tapahtumiin. Eksotismin on katsottu usein liittyvän orientalismiin, joka viittaa selkeämmin tiettyyn maantieteelliseen alueeseen, orienttiin eli itään.[1][2]
Taiteen- ja musiikintutkimuksessa itämaisten vaikutteiden leimaamia teoksia tarkastellaan usein tukeutumalla käsitteisiin eksotismi- ja orientalismi.[2]
Eksotismissa toisen kulttuurin edustajia katsotaan länsimaisella arvomaailmalla väritetyin silmin ja heidän kulttuurinsa yhdistetään myyttisiin mielikuviin, jotka pohjautuvat länsimaisen kulttuurin viitekehykseen eikä kyseiseen kulttuuriin. Vaikka ”kaukaiset” paikat ja kulttuurit ja niiden edustajat mielletään myyttisiksi, kauniiksi tai jännittävän vieraiksi, heidän kulttuurinsa samaistetaan samalla primitiiviseen sivistymättömyyteen. Näin toimiessaan eksotismi luo ja vahvistaa stereotyyppejä ja mielikuvia, jotka lujittavat käsitystä länsimaisesta kulttuurista universaalina suhteessa ”toisiin” kulttuureihin.[3]