Elina Gustafsson | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 6. helmikuuta 1992 Pori |
Kansalaisuus |
![]() |
Nyrkkeilijä | |
Pituus | 169 cm |
Painoluokka | 69 kg |
Kätisyys | oikeakätinen, orthodox |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: ![]() | |||
Naisten nyrkkeily | |||
MM-kilpailut | |||
![]() |
Astana 2016 | 69 kg | |
EM-kilpailut | |||
![]() |
Sofia 2018 | 69 kg | |
PM-kilpailut | |||
![]() |
Suomi 2015 | 64 kg | |
![]() |
Ruotsi 2016 | 69 kg | |
SM-kilpailut | |||
![]() |
Kuortane 2016 | 69 kg | |
![]() |
Rovaniemi 2013 | 69 kg | |
![]() |
Helsinki 2015 | 64 kg | |
![]() |
Tampere 2014 | 64 kg |
Elina Orvokki Gustafsson (s. 6. helmikuuta 1992[1]) on uransa vuonna 2020 terveyssyistä lopettanut suomalainen nyrkkeilijä, joka otteli urallaan 105 ottelua, joista voitti 84 ja hävisi 21.[2] Hän tyrmäsi vastustajansa yhdessä ottelussa, eikä tullut itse koskaan tyrmätyksi.[3] Hänen seuransa oli kevääseen 2017 asti Porin NMKY, vuosina 2017–2019 Tampereen Voimailuseura[4][5] ja ennen lopettamistaan Helsingin Tarmo. Aikaisemmin myös Porin Pyrintöä edustanut Gustafsson voitti MM-pronssia Astanassa 2016, EM-kultaa Sofiassa 2018 ja kolme Suomen mestaruutta, sekä kaksi Pohjoismaiden mestaruutta vuosina 2015 ja 2016.[6] Hänen henkilökohtaisina valmentajina toimivat Porissa Marko Pennanen[7], Tampereella Maarit Teuronen[4] ja Helsingissä Joni Turunen.[8]
Nyrkkeilyuransa jälkeen Gustafsson on toiminut motivaatiopuhujana, ja käynyt muun muassa kouluilla kertomassa tarinaansa.[9] Hän myös aktiivisesti puhuu sekä eläin- että ihmisoikeuksien puolesta sosiaalisessa mediassa. Näyttelijädebyyttinsä hän teki tv-sarjassa Kaverikirja vuonna 2022.