Kuningatar Elisabet | |
---|---|
Richard Stonen maalaama muotokuva vuodelta 1986. | |
Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar | |
Virkakausi |
11. joulukuuta 1936 – 6. helmikuuta 1952 |
Kruunajaiset | 12. toukokuuta 1937 |
Intian keisarinna | |
Virkakausi |
11. joulukuuta 1936 – 14. elokuuta 1947 |
Syntynyt |
4. elokuuta 1900 Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta |
Kuollut |
30. maaliskuuta 2002 (101 vuotta) Windsor, Berkshire, Yhdistynyt kuningaskunta |
Puoliso | Yrjö VI |
Lapset | |
Koko nimi | Elizabeth Angela Marguerite Bowes-Lyon |
Suku |
Windsor (avioliiton kautta) Bowes-Lyon (syntyjään) |
Isä | Claude Bowes-Lyon |
Äiti | Cecilia Bowes-Lyon |
Uskonto | anglikaani |
Nimikirjoitus |
Kuningatar Elisabet, (Elizabeth Angela Marguerite; (4. elokuuta 1900 – 30. maaliskuuta 2002) oli kuningas Yrjö VI:n puoliso ja kuningatar Elisabet II:n ja prinsessa Margaretin äiti. Hän oli Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar vuodesta 1936 miehensä kuolemaan asti 1952. Yrjö VI:n kuoleman jälkeen hänet tunnettiin nimellä kuningatar Elisabet, kuningataräiti,[1] jotta olisi vältetty sekaannus hänen tyttärensä kuningatar Elisabet II:n kanssa. Hän oli viimeinen Intian keisarinna.[2]
Skotlannin aatelistoon syntyneenä hänet tunnettiin elämänsä varhaisissa vaiheissa ensin nimellä kunnianarvoisa Elizabeth Bowes-Lyon ja Lady Elizabeth Bowes-Lyon hänen isänsä perittyä Strathmoren ja Kinghornen jaarlikunnan 1904. Elizabeth tuli julkisuuteen 1923 avioituessaan Yorkin herttuan prinssi Albertin kanssa, joka oli kuningas Yrjö V:n ja kuningatar Maryn toinen poika. Yorkin herttuattarena hän yhdessä miehensä ja tytärtensä Elisabetin ja Margaretin kanssa ilmensi perinteisiä arvoja perhe-elämässä ja julkisissa tehtävissään.[3] Herttuatar Elisabet alettiin tuntea "hymyilevänä herttuattarena".[4]
Vuonna 1936 prinssi Albert yllättäen nousi kuninkaaksi veljensä Edvard VIII:n luovuttua kruunusta naidakseen eronneen amerikkalaisen Wallis Simpsonin. Kuningatar Elisabet oli miehensä rinnalla diplomaattisilla kiertueilla Ranskaan ja Pohjois-Amerikkaan ennen toisen maailmansodan alkua. Sodan aikana hän näytti lannistumatonta henkeä ja hankki näin moraalista tukea julkisuudessa. Tunnustaessaan Elisabetin roolin Britannian moraalin voimavarana Adolf Hitler kuvasi häntä ”Euroopan vaarallisimmaksi naiseksi”.[5] Sodan jälkeen kuninkaan terveys heikkeni, ja Elisabet jäi leskeksi vain 51 vuoden iässä.
Elisabetin anoppi kuningatar Mary kuoli 1953, ja Elisabetista tuli kuninkaallisen perheen vanhin jäsen 52-vuotiaana lankonsa (kruunusta luopuneen Edvard VIII:n) muutettua ulkomaille, jolloin hän omaksui perheen matriarkan arvon. Myöhempinä vuosinaan hän oli kuninkaallisen perheen suosituin jäsen, kun moni muu kuninkaallisista haki vielä julkista hyväksyntää.[6] Hän jatkoi aktiivista elämää julkisuudessa viimeisiin kuukausiinsa asti ennen kuolemaansa 101-vuotiaana, jolloin hänen nuoremman tyttärensä Margaretin kuolemasta oli kulunut vain seitsemän viikkoa.