Elvin Jones

Elvin Ray Jones (9. syyskuuta 1927 Pontiac, Michigan − 18. toukokuuta 2004 Englewood, New Jersey) oli yhdysvaltalainen jazzrumpali. Jones ryhtyi ammattimuusikoksi 1940-luvulla ja soitti aluksi armeijan orkesterissa ja myöhemmin muun muassa Charlie Parkerin, Miles Davisin ja Wardell Greyn orkestereissa. Vuonna 1955 Jones ei läpäissyt koesoittoa Benny Goodmanin orkesteriin ja hän muutti New Yorkiin, jossa hän liittyi Charles Mingusin orkesteriin ja oli mukana pasunisti J. J. Johnsonin albumin J is for Jazz (1956) levytyksessä.

Vuonna 1960 Jones liittyi John Coltranen "klassiseen" kvartettoon ja jatkoi Coltranen yhtyeessä vuoteen 1966 asti, kunnes hän lähti yhtyeestä osittain musiikillisista erimielisyyksistä johtuen. Coltranen orkesterin jälkeen Jones soitti muun muassa Duke Ellingtonin kanssa kunnes perusti oman yhtyeensä Jazz Machinen. Life-aikakauslehti nimitti Jonesin "maailman parhaimmaksi rumpaliksi", ja hänen tyylinsä vaikutti moniin nuoriin rock-muusikoihin, muun muassa Jimi Hendrix Experiencen Mitch Mitchellin.