Back إيميل دوبوا ريموند Arabic ايميل دوبوا ريموند ARZ امیل دو بوا ریمون AZB Эміль Генрых Дзюбуа-Рэймон Byelorussian Емил дю Боа-Реймон Bulgarian Emil du Bois-Reymond Catalan Emil du Bois-Reymond Czech Emil du Bois-Reymond Welsh Emil du Bois-Reymond German Emil du Bois-Reymond English
| Emil du Bois-Reymond | |
|---|---|
 Emil du Bois-Reymond noin vuonna 1870 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. marraskuuta 1818 Berliini, Preussi |
| Kuollut | 26. joulukuuta 1896 (78 vuotta) Berliini, Saksa |
| Kansalaisuus | saksalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Humboldt-yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Johannes Müller |
| Instituutti | Humboldt-yliopisto |
| Oppilaat | Isidor Rosenthal ja Eduard Hitzig |
| Tutkimusalue | fysiologia |
| Tunnetut työt | hermojen toimintapotentiaali |
Emil Heinrich du Bois-Reymond (7. marraskuuta 1818 – 26. joulukuuta 1896)[1] oli saksalainen fyysikko ja fysiologi. Häntä pidetään sähköfysiologian kokeellisen tutkimuksen isänä.
Du Bois-Reymond opiskeli sekä isänsä kotimaassa Sveitsissä että Berliinissä teologiaa, filosofiaa, psykologiaa, antropologiaa, maantiedettä, meteorologiaa, lääketiedettä ja fysiologiaa. Hän teki gradunsa sähkökaloista, ja tutki siitä lähtien liki neljänkymmenen vuoden ajan sähköisiä toimintoja eläinkunnassa. Hän ehti opettaa viiden vuoden ajan myös anatomiaa Berliinin taideakatemiassa.[2]
Hänet muistetaan myös tieteen mahdollisuuksien rajoja koskeneesta pohdiskelustaan, joka johti hänet sanomaan eräiden suurimpien arvoitusten osalta: ”Ignoramus et ignorabimus.” (”Emme tiedä emmekä tule tietämään.”)
- ↑ Hugh Chisholm (toim.): ”Du Bois-Reymond, Emil”, Encyclopedia Britannica, 11th edition. Cambridge University Press, 1911. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Max Planck Institute for the History of Science, Berlin vlp.mpiwg-berlin.mpg.de.