Enterococcus | |
---|---|
![]() Enterococcus keuhkokudoksessa |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Bakteerit Bacteria |
Kunta: | Bakteerit Eubacteria |
Pääjakso: | Firmicutes |
Luokka: | Bacilli |
Lahko: | Lactobacillales |
Heimo: | Enterococcaceae |
Suku: |
Enterococcus Thiercelin & Jouhaud 1903 Schleifer & Kilpper-Bälz 1984 |
Lajit | |
E. avium |
|
Katso myös | |
Enterococcus eli enterokokit ovat suku grampositiivisia ketjukokkibakteereja. Tavallisimmat lajit ovat Enterococcus faecalis ja Enterococcus faecium.
Enterokokit kuuluvat suolen normaaliflooraan ja ovat yleisimpiä suoliston fakultatiivisesti anaerobisia bakteereita Escherichia colin jälkeen. Niitä esiintyy myös maaperässä, vedessä ja elintarvikkeissa. Enterokokit aiheuttavat infektioita lähinnä silloin, kun immuunipuolustus on jostain syystä heikentynyt, esimerkiksi vakavan sairauden vuoksi. Enterokokki-infektio voi olla lähtöisin omasta bakteerifloorasta tai sen voi saada tartuntana sairaalassa.
Enterokokit aiheuttavat tavallisimmin sairaalaoloissa virtsatieinfektioita, joiden hoitoon käytettäviä antibiootteja ovat nitrofurantoiini, ampisilliini ja amoksisilliini. Enterokokit voivat aiheuttaa myös endokardiitin henkilöille, joilla on sydämen läppävika, ja ne ovat yleisiä bakteremiassa. Endokardiitissa hoitoon käytetään usein ampisilliinin ja aminoglykosidin yhdistelmää.
Enterokokit ovat luonnostaan herkkiä seuraaville antibiooteille: amoksisilliini, ampisilliini, piperasilliini, nitrofurantoiini, karbapeneemit, vankomysiini ja teikoplaniini. Ne voivat kuitenkin olla sairaalassa resistenttejä muille edellä mainituille antibiooteille paitsi vankomysiinille ja teikoplaniinille. Vuonna 1986 löydettiin myös ensimmäinen vankomysiinille resistentti enterokokki (VRE).