Erichin hallitus | |
---|---|
![]() Suomen tasavallan 6. valtioneuvosto | |
![]() | |
Toimikausi alkoi | 15. maaliskuuta 1920 |
Toimikausi päättyi | 9. huhtikuuta 1921 |
Jäsenet | |
Hallituksen johtaja | Rafael Erich |
Ministerien lukumäärä | 12 |
Hallituspuolueet | |
Historia | |
Edellinen | Vennolan I hallitus |
Seuraava | Vennolan II hallitus |
Erichin hallitus oli Suomen tasavallan 6. hallitus. Se oli Kokoomuksen, Edistyspuolueen, Maalaisliiton ja RKP:n muodostama enemmistöhallitus, joka toimi 391 päivän ajan 15. maaliskuuta 1920 – 9. huhtikuuta 1921. Presidentti K. J. Ståhlberg nimitti hallituksen muodostajaksi Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden kokoomuslaisen professori Rafael Erichin.[1]
Erichin hallituksen tärkein tehtävä ja saavutus oli Tarton rauha silloisen Neuvosto-Venäjän kanssa. Baltian maista Viro oli Erichin hallituksen aloittaessa toimintansa jo solminut oman rauhansopimuksensa ja Latvia sekä Liettua kävivät neuvotteluja parhaillaan, joten Suomea uhkasi eristyksiin joutuminen. Tosin Suomessa oli vielä joukko interventiopolitiikan kannattajia. Rauhansopimus solmittiin Tarton kaupungissa Virossa 14. lokakuuta 1920. Tuolloin Neuvosto-Venäjä tunnusti lopullisesti Suomen itsenäisyyden. Erichin hallituksen aikana säädettiin myös Ahvenanmaan itsehallintolaki, mutta saarimaakunnan asema ratkesi lopullisesti vasta seuraavan hallituksen aikana Kansainliiton tehtyä päätöksensä kiistassa.[1]
Erichin hallituksen toimikaudella hyväksyttiin oppivelvollisuuslaki ja laki kansakoululaitoksen kustannuksista marraskuussa 1920. Tämä merkitsi käytännössä siirtymistä kirkollisesta yhteiskunnalliseen oppivelvollisuuteen. Joulukuussa 1920 eduskunta hyväksyi Suomen ensimmäisen sukunimilain, jonka mukaan jokaisella Suomen kansalaisella tuli olla sukunimi.[2]