Erkki Samuli Pirtola (18. toukokuuta 1950 Rautalampi – 23. tammikuuta 2016 Helsinki[1][2]) oli suomalainen kuvataiteilija.[3] Hänet tunnettiin myös kirjoittajana ja taidekriitikkona, televisiotoimittajana sekä taiteen opettajana. Hän oli myös kuratoinut useita näyttelyitä.
Pirtola järjesti 1970-luvulta asti näyttelyitä valtavirrasta sivussa oleville taiteilijoille, kuten Kalervo Palsalle ja Roi Vaaralle.[4] Hän perusti taiteilijaryhmiä, kuten Ö-ryhmän, ja toimi muun muassa videotaiteen pioneerina. Pirtola tunnettiin työstään ATV-televisiokanavalla sekä ITE-taiteesta. ITE on lyhenne ilmauksesta ”itse tehty elämä”.[5]
Erkki Pirtola kirjoitti muun muassa lehtiin Vihreä Lanka, Uuden Ajan Aura, Komposti (1979–1982), Ylioppilaslehti, Ilta-Sanomat (1980–1992), Aktivisti, Voima ja Taide.[6]
Eräässä artikkelissaan Pirtola kysyi: entä jos taiteen marginaalit ovatkin keskeistä ja ”taiteeseen” sidottu taide ”marginaalia”?
"Todellinen taiteen emämaa löytyykin lastentarhoista, Steiner-kouluista, undergroundista, hullujenhuoneilta, presidentin muistikirjasta, betonigraffiteista, oudoista yöllisistä performansseista, ufokuvista, viidakkoshamaanin houreista..." (Ilta-Sanomat 24.4.1990.)[6]
Hän toimi myös Helsingin tietokoneorkesterin kapellimestarina vuonna 2003.[7]
Nykytaiteen museo Kiasmalla on kokoelmissaan Pirtolan teoksia. Hän sai vuonna 2006 Aleksis Kiven Seuran Eskon puumerkki -palkinnon.[8] Vuonna 2013 Pirtolalle myönnettiin valtion taiteilijaeläke.[9] Hänet palkittiin myös Vuoden Kiila -palkinnolla vuonna 2009 ja kuvataiteen valtionpalkinnolla vuonna 2011.[10]