Erling Skakke (1115 – 18. kesäkuuta 1179) oli norjalainen mahtimies ja jaarli sekä Norjan kuninkaan Maunu Erlinginpojan isä. Skakke oli yksi lendmannspartietin eli maamiespuolueen johtohahmoista. Siihen kuului Norjan mahtimiehiä ja maanomistajia, jotka pyrkivät yhdessä kristillisen kirkon kanssa perustamaan yhtenäisen, koko Norjan kattavan monarkian. Skakken poika Maunu valittiin kuninkaaksi vain noin viiden vuoden ikäisenä, ja Skakke oli Norjan todellinen hallitsija Maunun ollessa alaikäinen.[1]
Erling Skakke oli lendmann Orm Sveinssonin poika, joka oli äitinsä puolelta Haakon Jaarlin eli Haakon Sigurdinpojan sukua. Nuorena Erling lähti ristiretkelle Pyhään maahan ja sai Espanjassa maureja vastaan taistellessaan haavan niskaan. Siitä lähtien hänen päänsä oli kallellaan toiselle puolelle, ja lisänimi ”Skakke” (kallellaan) oli lähtöisin tästä vammasta. Palattuaan kotiin Erling meni naimisiin kuningas Sigurd Jerusaleminkävijän aviottoman tyttären Kristinin kanssa ja sai lendmannin arvon vuonna 1155.[1]