Erno Paasilinna | |
---|---|
![]() Erno Paasilinna heittämässä tikkaa Perunkajärven kirjailijakokouksessa vuonna 1963. Kuvassa myös Jorma Etto, Rauni Kivilinna ja Eila Etto (istumassa). |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 14. maaliskuuta 1935 Petsamo, Suomi |
Kuollut | 30. syyskuuta 2000 (65 vuotta) Tampere, Suomi |
Kansalaisuus |
![]() |
Ammatti | kirjailija, toimittaja |
Kirjailija | |
Aikakausi | 1967–2000 |
Tyylilajit | satiiri, essee, aforistiikka, tietokirjallisuus |
Esikoisteos | Kylmät hypyt (1966) |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Erno Antero Paasilinna (14. maaliskuuta 1935 Petsamo – 30. syyskuuta 2000 Tampere) oli suomalainen kirjailija ja toimittaja. Paasilinnan esseekokoelma Yksinäisyys ja uhma sai vuonna 1984 ensimmäisen Finlandia-palkinnon. Teoksesta löytyvät myös Paasilinnan usein siteeratut, hänen motokseen mielletyt sanat ”Kirjailijaksi ei synnytä – on elettävä sellainen elämä, josta syntyy kirjailija.”
Erno Paasilinnaa on luonnehdittu suomalaisen kirjallisuuden äänekkääksi toisinajattelijaksi. Paasilinnan kirjat ovat usein yhteiskuntakriittisiä. Monet niistä kuvaavat Lappia ja Petsamoa ja ottavat kantaa luonnon ja syrjäseutujen sekä niiden asukkaiden puolesta. Useimmat kirjoitukset ovat lyhyitä ja niukkasanaisia, mutta samalla niiden sisältö ja sanoma käyvät helposti lukijalle selväksi. Paasilinna haastoi mielellään keskusteluun vaikutusvaltaisia päättäjiä ja joutui myös monesti heidän epäsuosioonsa.
Paasilinnan erityisesti suosimia tyylilajeja olivat satiiri, essee ja aforistiikka, mutta häneltä ilmestyi myös matkakirjoja, romaani, omaelämäkerta, novelleja sekä historiallisia teoksia. Hänen tuotantoaan on käännetty ainakin 13 kielelle.
Erno Paasilinnan tunnettuja kirjailijaveljiä ovat Arto Paasilinna, Reino Paasilinna ja Mauri Paasilinna.[1]