Euroopan patenttisopimus

Euroopan patenttisopimus (lyh. EPC; European Patent Convention; Convention on the Grant of European Patents) on Münchenissä 5 lokakuuta 1973 allekirjoitettu yleissopimus eurooppapatenttien myöntämisestä. Sopimus tuli voimaan 1 lokakuuta 1977^[1].

Sopimuksella luotiin sopimusvaltioiden yhteinen patentinmyöntämismenettely sekä perustettiin Euroopan patenttijärjestö. Sopimuksen alaisia eurooppapatentteja myöntää Euroopan patenttivirasto joka nimestä huolimatta on täysin erillinen Euroopan unionista. EU:hun kuulumattomista maista mm. Islanti, Norja, Sveitsi ja Turkki ovat allekirjoittaneet EPC-sopimuksen^[2]. EPC-sopimuksen uudistamiskirja hyväksyttiin sopimusvaltioiden hallitusten välisessä diplomaattikonferenssissa marraskuussa 2000.

Patenttisopimuksen on allekirjoittanut 38 valtiota jonka lisäksi sekä Marokko että Moldova ovat allekirjoittaneet erillissopimuksen eurooppapatenttien voimaansaattamisesta^[3][4]. Vastaavanlainen erillissopimus Euroopan patenttiviraston kanssa, niin kutsuttu ”voimaansaattamissopimus”, on suunnitteilla myös Tunisian kanssa^[5].

Suomi liittyi Euroopan patenttisopimukseen 1. maaliskuuta 1996^[6].

1. ↑ Hallituksen esitys HE 92/2005 vp 06.09.2005. Viitattu 13.4.2016.
2. ↑ Member states of the European Patent Organisation www.epo.org. Viitattu 7.4.2016. (englanniksi)
3. ↑ Validation agreement with the Republic of Moldova enters into force www.epo.org. Arkistoitu 23.3.2016. Viitattu 7.4.2016. (englanniksi)
4. ↑ Validation agreement with Morocco enters into force www.epo.org. Arkistoitu 24.4.2016. Viitattu 7.4.2016. (englanniksi)
5. ↑ Validation states www.epo.org. Viitattu 7.4.2016. (englanniksi)
6. ↑ Asetus eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen (Euroopan patenttisopimus) voimaansaattamisesta (8/1996) finlex.fi. 1.3.1996. Viitattu 7.4.2016.