Eurovision laulukilpailu 1960 | |
---|---|
Laulukilpailun logo |
|
Päivämäärät | |
Päivämäärä(t) | 29. maaliskuuta |
Isäntä | |
Tapahtumapaikka | Royal Festival Hall, Lontoo, Iso-Britannia |
Juontaja(t) | Katie Boyle |
Isäntämaan toimittaja | BBC |
Osallistujat | |
Osallistujien määrä | 13 |
Uudet maat | Norja |
Palaavat maat | Luxemburg |
Äänestys | |
Voittaja |
Ranska ”Tom Pillibi” |
Nolla pistettä saaneet | – |
Osallistujakartta | |
Maat, jotka osallistuivat vuonna 1960 Maat, jotka eivät osallistuneet vuonna 1960
|
|
Eurovision laulukilpailu · Teemasivu | |
Eurovision laulukilpailu 1960 järjestettiin tiistaina 29. maaliskuuta Lontoon Royal Festival Hallissa, johon mahtui 2000 ihmistä, joten se oli suurin siihenastisista viisupaikoista. Kilpailun järjestäjänä toimi BBC. Kyseessä ovat toistaiseksi viimeiset euroviisut, jonka finaali järjestettiin arkipäivänä.[1] Ensimmäistä kertaa kilpailu pidettiin isäntämaan pääkaupungissa.
Alankomaat oli voittanut kilpailun edellisenä vuonna, mutta tv-yhtiö ei halunnut enää toistamiseen järjestää kilpailua, sillä edellisen kerran Alankomaissa oli kilpailtu vasta vuonna 1958. Kilpailun juonsi Katie Boyle, joka toimi viisujuontajana myös kolme kertaa myöhemmin (1963, 1968 ja 1974). Vuoden 1960 viisuihin osallistuivat kaikki 12 viisuissa aikaisemminkin kilpaillutta maata, sekä Norja, joka osallistui ensimmäistä kertaa Euroviisuihin kolmantena Pohjoismaana. Ensimmäistä kertaa Eurovision laulukilpailut näytettiin suorana myös Suomen televisiossa, nimellä "Eurooppa laulaa. Eurovision laulukilpailujen päättäjäiset Lontoossa",[2] joskin Suomi osallistui ensimmäisen kerran vasta seuraavan vuoden kilpailuun.
Voitto meni toista kertaa Ranskalle, jonka edustussävelmä oli Jacqueline Boyerin esittämä reipas lastenlaulunomainen iskelmä Tom Pillibi, josta tuli myös näiden kilpailujen tunnetuin kappale. Voittopokaalin voittajalle ojensi ensimmäistä kertaa edellisen vuoden voittaja, siis tässä tapauksessa Teddy Scholten. Sangen suosittu oli myös Italian Romantica. Molemmat laulut olivat suuria hittejä myös Suomessa Laila Kinnusen suomenkielisinä versioina.[3] Iso-Britannia sijoittui jälleen kerran toiseksi.