Falun Gong (yksink.: 法轮功; perint.: 法輪功; pinyin: Fǎlún Gōng; Jyutping: fat2 lun4 gung1; ’lakipyörän harjoitusmenetelmä’), tunnetaan myös nimellä Falun Dafa (yksink.: 法輪大法; perint.: 法轮大法; pinyin: Fǎlún Dàfǎ; Jyutping: fat2 lun4 daai6 fat2; ’lakipyörän suuri laki’), on fyysisiä ja henkisiä harjoituksia yhdistävä oppijärjestelmä, joka esiteltiin Kiinassa vuonna 1992. Se yhdistää meditointia ja hitaita qigong-harjoituksia perustajansa Li Hongzhin kuvailemiin moraalisiin opetuksiin ja filosofiaan. Falun Gong painottaa vahvasti moraalisen ja eettisen toiminnan merkitystä sekä ”hyveen kultivointia” noudattamalla menetelmän keskeisiä periaatteita: totuudenmukaisuutta, laupeutta ja kärsivällisyyttä (kiin.: 真、善、忍). Se identifoituu buddhalaisia periaatteita noudattavaksi qigong-menetelmäksi, joskin sen opetukset sisältävät myös elementtejä taolaisista perinteistä.[1][2] Moraalisen toiminnan sekä meditaation harjoittamisen kautta Falun Gongin harjoittajat pyrkivät kohti parempaa terveyttä ja viime kädessä henkistä valaistumista.
Falun Gong nousi julkisuuteen Kiinan niin kutsutun ”qigong-buumin” loppuvaiheilla. Tänä aikana lukuisat samantapaiset meditaatioharjoitteet, joista osaan liittyi hitaita fyysisiä harjoituksia ja hengityksen hallintaa, nauttivat Kiinassa suurta suosiota.[3] Falun Gong poikkeaa muista qigong-koulukunnista muun muassa siten, että siihen ei liity mitään maksuja, muodollista jäsenyyttä, palvontaa tai rituaaleja, ja kaikki oppimateriaalit ovat vapaasti saatavilla Internetissä;[4] toisaalta se antaa suuremman painoarvon moraalisuudelle, ja sen opetukset käsittelevät myös teologisia kysymyksiä.[5] Länsimaiset akateemiset tutkijat ovat nimittäneet Falun Gongia sekä qigong-oppijärjestelmäksi, ”hengelliseksi liikkeeksi” Li Hongzhin opetusten perusteella,[6] ”kultivointijärjestelmäksi” Kiinan antiikkisten perinteiden mukaisesti[7] että toisinaan uudeksi uskonnolliseksi liikkeeksi (NRM).
Vaikka Falun Gong nautti aluksi Kiinan viranomaisten huomattavaa suosiota, 1990-luvun puolivälin jälkeen Kiinan kommunistinen puolue (KKP) alkoi asteittain pitää Falun Gongia potentiaalisena uhkana. Syinä olivat Falun Gongin harjoittajien valtava määrä, menetelmän riippumattomuus Kiinan valtiosta sekä hengelliset opetukset. Vuonna 1999 harjoittajia oli The New York Timesin lainaamien arvioiden mukaan yli 70 miljoonaa, mikä ylitti Kiinan kommunistipuolueen kokonaisjäsenmäärän.[8]
Heinäkuussa 1999 Kiinan kommunistipuolueen johto kielsi Falun Gongin ja aloitti kansallisen vaino- ja propagandakampanjan, jonka tavoitteena oli hävittää menetelmä. Lokakuussa 1999 KKP julisti Falun Gongin ”harhaoppiseksi järjestöksi”.[1][9][10] Ihmisoikeusjärjestöt raportoivat, että Kiinassa Falun Gongin harjoittajat joutuvat kärsimään monenlaisista ihmisoikeusloukkauksista; satojatuhansia arvioidaan vangitun ilman oikeudenkäyntiä, ja vankeudessa olevat harjoittajat alistetaan pakkotyölle, psykiatrisille pahoinpitelyille, ankaralle kidutukselle, aivopesulle ja jopa sisäelinryöstöille Kiinan viranomaisten käsissä.[11][12][13][14][15] Vainokampanjan alkamisen jälkeen Falun Gongin kannattajat ympäri maailmaa ovat monin tavoin toimineet Kiinan toisinajattelijoiden edustajina sekä esittäneet näkemyksiä maan ihmisoikeuksien parantamisesta ja Kiinan kommunistisen puolueen hallintokauden päättymisestä.
Falun Gongin perustaja Li Hongzhi on asunut Yhdysvalloissa vuodesta 1996. Falun Gongin harjoittajia on runsaasti ympäri maailmaa; eräät lähteet arvioivat, että Kiinassa on yhä miljoonia Falun Gongin harjoittajia vainosta huolimatta. Satojentuhansien ihmisten on arveltu harjoittavan Falun Gongia Kiinan ulkopuolella noin 70 eri maassa.[16] Sen harjoittamista ei ole kielletty, rajoitettu tai säädelty missään muualla kuin manner-Kiinassa.
<ref>
-elementti; viitettä Ownbyming
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä bejesky
ei löytynyt