Fenobarbitaali

Fenobarbitaali
Systemaattinen (IUPAC) nimi
5-etyyli-5-fenyylipyrimidiini-2,4,6(1H,3H,5H)-trioni
Tunnisteet
CAS-numero	50-06-6
ATC-koodi	N05CA24
PubChem CID	4763
DrugBank	APRD00184
Kemialliset tiedot
Kaava	C12H12N2O3
Moolimassa	232,235 g/mol
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus	>95 %
Metabolia	hepaattinen
Puoliintumisaika	53–118 tuntia
Ekskreetio	renaalinen ja fekaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria	D(US)
Reseptiluokitus	Class B (UK) Schedule IV(US)
Antotapa	oraalinen, rektaalinen, intramuskulaarinen tai intravenoosinen

Fenobarbitaali (fenobarbitoni, fenemaali) on barbituraatteihin kuuluva lääkeaine jota käytetään epilepsia- ja unilääkkeenä. Joissain maissa lääkettä myydään Farbwerke Fr. Bayer and Co -yhtiön valmistamana kauppanimellä Luminal. Fenobarbitaali on maailmanlaajuisesti käytetyin epilepsialääke,^[1] ja vanhin edelleen käytetty.^[2] Suomessa fenobarbituraatin käyttö on rajoittunut lähinnä eläinlääkkeeksi kauppanimellä Barbivet. Tosin vielä 1990-luvulla ainetta käytettiin muun muassa lasten vaikeissa epilepsioissa, ja kauppanimiä olivat Barbiphenyl ja Barbilettae.^[3]

Fenobarbitaalin huippupitoisuus veriplasmassa saavutetaan 2–18 tunnin kuluessa. Aineen biologinen puoliintumisaika veriplasmassa on aikuisilla 50–120 tuntia ja lapsilla 40–70 tuntia, mutta pitenee maksan toiminnan heiketessä esimerkiksi maksakirroosia sairastavilla ja iäkkäillä ihmisillä. Erikoinen vaikutus fenobarbitaalilla on keltaisuutta aiheuttavan bilirubiinin lisääntynyt eritys sappinesteeseen, minkä toisaalta on myös katsottu parantavan sappiröntgenkuvien tarkkuutta. ^[4]

Sivuvaikutuksena fenobarbitaalilla on barbituraattien tapaan muun muassa hankalia ihottumia.^[4]

1. ↑ Kwan P, Brodie MJ: Phenobarbital for the treatment of epilepsy in the 21st century: a critical review. Epilepsia, 2004, 45. vsk, nro 9, s. 1141–9. PubMed:15329080 doi:10.1111/j.0013-9580.2004.12704.x Artikkelin verkkoversio.^{[vanhentunut linkki]}
2. ↑ Phenobarbital Epilepsy Foundation. Viitattu 7.9.2006.
3. ↑ Päivi Helenius: Lääkkeet ja liikenne Simon apteekki. kesäkuu 1997. Arkistoitu 2.9.2017. Viitattu 1.2.2018.
4. ↑ ^{a b} Niilo Kärki: Uni- ja rauhoittavat lääkkeet, s. 262. Helsinki: Kandidaattikustannus, 1982. ISBN 951-99395-7-1