Feokromosytooma

Feokromosytooma on lisämunuaisytimen tai muualla sympaattisessa hermostossa sijaitseva kasvain. Se saa alkunsa kromaffiinisesta solukosta. Jos feokromosytooma sijaitsee lisämunuaisytimen ulkopuolella, sitä kutsutaan paraganglioomaksi tai lisämunuaisen ulkopuoliseksi feokromosytoomaksi. Se on 90 prosentissa tapauksista hyvänlaatuinen kasvain. Pahanlaatuisia tapauksista on 10 prosenttia, ja puolet niistä, joilla on pahanlaatuinen kasvain, kuolee viiden vuoden sisällä taudin toteamisesta, mutta osa voi elää pitkäänkin. Feokromosytooma tuottaa, varastoi, metaboloi ja erittää noradrenaliinia ja adrenaliinia ja usein myös muita hormoneja ja peptidejä kuten dopamiinia ja kromograniini A:ta.

Feokromosytooma on yhtä yleinen miehillä ja naisilla. Sitä esiintyy kaiken ikäisillä. Yli 60-vuotiailla feokromosytooma esiintyy lähes aina lisämunuaisytimessä, mutta nuoremmilla usein muualla sympaattisessa hermostossa. Paraganglioomat ovat lisämunuaisytimen kasvaimia todennäköisemmin pahanlaatuisia.^[1]

Noradrenaliinia erittyy yleensä enemmän kuin adrenaliinia. Oireena on kohtauksettainen verenpaineen nousu tai pysyvämpi nousu. Pelkkää adrenaliinia erittävät feokromosytoomat ovat harvinaisia. Lisämunuaisen ulkopuoliset feokromosytoomat erittävät etupäässä noradrenaliinia lukuun ottamatta Zuckerkandlin elimessä olevaa kasvainta.^[2] Verenpaine voi olla hyvin korkea lyhyen aikaa (esimerkiksi 280/160) jopa niin, että se saattaa uhata henkeä. Riskinä on muun muassa aivoverenvuoto, munuaisvaurio tai hypertensiivinen enkefalopatia.

Kohtaukseen liittyy usein niin sanottu "klassinen kolmikko" sydämentykytys, hikoilu ja päänsärky^[3]. Feokromosytooma voi aiheuttaa äkkikuoleman varsinkin, jos sitä ei diagnosoida oikein vaan hoidetaan esimerkiksi paniikkihäiriönä.^[4]

1. ↑ http://www.finnanest.fi/files/1a_halonen.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
2. ↑ Hyvänlaatuisesti käyttäytynyt maligni feokromosytooma Duodecim, 2001.
3. ↑ Clinical presentatio nad diagnosis of pheochromocytoma
4. ↑ Nuoren naisen kuolemaan johtaneet paniikkihäiriökohtaukset Duodecim, 2003.