Four Thirds

Four Thirds on vuonna 2001 julkaistu, Kodakin ja Olympuksen kehittämä standardi, jonka määrittelee rajapinnan objektiivien kiinnittämiseksi järjestelmäkameran runkoon. Vuonna 2010 julkaistu Olympus E-5 oli viimeinen Four Thirds -standardin mukainen kamera.

Four Thirds oli ensimmäinen varta vasten digitaalisille järjestelmäkameroilla suunniteltu standardi, ja se otti huomioon digitaalisten kameroiden erityispiirteet. Objektiivit on suunniteltu digitaalisia sensoreita varten, ja ne ovat yleensä telesentrisiä ^[1]. Four Thirds -objektiivit ovat jonkin verran muiden järjestelmäkameroiden objektiiveja pienempiä, pääasiassa pienemmän kennon vuoksi. Ero on selvä erityisesti kauko-objektiiveissa, joissa esimerkiksi Four Thirds -standardin mukainen 300 mm:n polttovälin objektiivi vastaa 600 mm:n polttoväliä 35 mm filmillä. Tällöin sanotaan, että rajauskerroin (engl. crop factor) on 2.

Panasonic ja Olympus ovat myöhemmin kehittäneet konseptin pidemmälle peilittömässä Micro Four Thirds -standardissa, joka on korvannut Four Thirds -standardin. Four Thirds -järjestelmään kuuluvia objektiiveja voi käyttää Micro Four Thirds -kameroissa sovittimen avulla. Objektiivin ja kennon välinen etäisyys Four Thirds -standardissa on 38,67 mm, kun Micro Four Thirds -standardissa se on vain 20 mm.

1. ↑ Four Thirds System Olympus.fi. Olympus Finland. Viitattu 16.3.2010. (englanniksi)