Franz Meyen | |
---|---|
Franz Meyen vuonna 1840. |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Franz Julius Ferdinand Meyen |
Syntynyt | 28. kesäkuuta 1804[1] Tilsit |
Kuollut | 2. syyskuuta 1840 (36 vuotta)[1] Berliini |
Kansalaisuus | Saksa |
Arvonimi | professori |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Berliinin yliopisto |
Tutkimusalue | kasvi- ja eläintiede |
Franz Julius Ferdinand Meyen (28. kesäkuuta 1804 Tilsit – 2. syyskuuta 1840 Berliini) oli saksalainen lääkäri, kasvi- ja eläintieteilijä sekä professori.[1]
Meyen toimi apteekkarinapulaisena Memelissä ja muutti Berliiniin 1821. Hän opiskeli lääketiedettä Berliinin yliopistossa 1823–1826, jolloin väitteli tohtoriksi. Tämän jälkeen hän toimi sotilaslääkärinä Berliinissä, Kölnissä, Bonnissa ja Potsdamissa. Vuosina 1830–1832 Meyen osallistui laivalääkärinä maailmanympäripurjehdukselle. Hän kävi muun muassa Etelä-Amerikassa, Polynesiassa ja Aasiassa. 1834 Meyen nimitettiin Berliinin yliopiston kasvitieteen professoriksi.
Meyen perehtyi kasvitieteeseen, mutta eläintiedekään ei ollut hänelle vierasta. Matkoillaan hän nimesi joukon uusia kasvilajeja, sekä linnuista naukusuokanan, inkakarakaran (Phalcoboenus megalopterus),[2] perunpingviinin (Spheniscus humboldti)[3] ja peukaloiskapuajan (Upucerthia ruficaudus).[4]
Meyenin nimeämien kasvien tieteellisen nimen perässä käytetään nimen jälkeen liittettävää auktorilyhennettä Meyen.[5]