Fusidiinihappo

Fusidiinihappo
Systemaattinen (IUPAC) nimi
2-[(1S,2S,5R,6S,7S,10S,11S,13S,14Z,15R,17R)-13-(asetyloksi)-5,17-dihydroksi-2,6,10,11-tetrametyylitetrasyklo[8.7.0.02,7.011,15]heptadekan-14-yylideeni]-6-metyylihept-5-eenihappo
Tunnisteet
CAS-numero	6990-06-3
ATC-koodi	D06AX01
PubChem CID	3000226
DrugBank	DB02703
Kemialliset tiedot
Kaava	C31H48O6
Moolimassa	516,694 g/mol
SMILES	Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus	91 %
Proteiinisitoutuminen	97–99 %
Metabolia	?
Puoliintumisaika	5–6 tuntia
Ekskreetio	?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria	?
Reseptiluokitus
Antotapa	oraalinen

Fusidiinihappo, kemialliselta nimeltään 2-[(1S,2S,5R,6S,7S,10S,11S,13S,14Z,15R,17R)-13-(asetyloksi)-5,17-dihydroksi-2,6,10,11-tetrametyylitetrasyklo[8.7.0.02,7.011,15]heptadekan-14-yylideeni]-6-metyylihept-5-eenihappo, on antibiootti, joka tehoaa grampositiivisiin bakteereihin kuten streptokokkeihin ja stafylokokkeihin. Gramnegatiivisista kokkibakteereista lääkkeelle ovat koeputkessa herkkiä Neisseria-suvun lajit kuten gonokokki ja meningokokki^[1]. Lääkkeellä on todettu tehoa myös mykobakteereihin. Suurimman käytön lääke on saanut pinnallisissa tulehduksissa kuten silmien^[2] ja ihon tulehduksissa.^[3] Sitä voi nauttia myös sisäisesti esimerkiksi tabletteina, mutta se on paljon esimerkiksi tavallisia penisilliinejä kalliimpaa. Aineen on kehittänyt lääkeyhtiö Leo Pharma jo 1960-luvulla ja se on yhä käytössä. Fusidiinihappo eristettiin alun perin Fusidium coccineum sienestä. Fusidiinihappo on kiinteää ainetta ja sen kemiallinen kaava on C₃₁H₄₈O₆, moolimassa 516,709 g/mol, sulamispiste 192.5 °C ja CAS-numero 6990-06-3.

1. ↑ Keryn J. Christiansen: Fusidic Acid Antimicrobe. Viitattu 9.3.2015 (englanniksi).
2. ↑ Eva Kiura: Fusidiinihappo silmätulehdusten hoidossa: katsaus kliinisestä vaikuttavuudesta, kustannusvaikuttavuudesta ja turvallisuudesta 2013. Ohtanen. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 9.3.2015.
3. ↑ Fusidiinihappo tehoaa märkärupeen 28.1.2012. Suomalainen lääkäriseura Duodecim: Terveyskirjasto. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 9.3.2015.