Fuzz on efektipedaali, jota käytetään tuottamaan säröytynyt versio alkuperäisestä äänisignaalista. Useimmiten fuzz-pedaalia käytetään kitaraan. Efektipedaali koostuu vahvistinpiiristä ja jännitehuippuja leikkaavasta (eng. clipping) piiristä. Nämä piirit vahvistavat sisääntulevaa signaalia ja samalla leikkaavat sen jännitehuippuja, muuntaen normaalin siniaallon lähemmäksi kanttiaaltoa. Perinteinen rujo ja terävä fuzz-soundi johtuu juuri tästä kanttiaaltoa muistuttavasta signaalista, jonka ansiosta fuzz kuulostaa myös paljon säröytyneemmältä ja synteettisemmältä kuin tavanomaisemmat overdrive- ja distortion-pedaalit. Fuzz-pedaalin tuottama signaali ei yleensä myöskään sisällä niin paljon keskitaajuuksia kuin muun tyyppiset säröt.
Termiä ”fuzz” käytetään joskus kuvaamaan kaikkia säröytynyttä ääntä tuottavia efektejä. Klassikkoina pidetyt säröpedaalit, kuten Ibanez/Maxon TS-9 ja 808 Tube Screamer, eivät kuitenkaan tuota säröä leikkaamalla signaalia transistorin avulla, vaan ne käyttävät siihen diodeja. Koska signaalin jännitehuippujen leikkautuminen on epälineaarista, se aiheuttaa ristimodulaatiota. Uloslähtevä signaali on täynnä ylimääräisiä harmonisia kerrannaisia alkuperäisestä signaalista. Ristimodulaatiosärö tuottaa myös taajuuskomponentteja sisääntulevan signaalin taajuuksien erinäisten summautumisten ja erotusten takia. Syntyvät taajuuskomponentit eivät yleensä ole harmoniassa alkuperäisen signaalin kanssa, joten ne tuottavat dissonanssia. Fuzzin läpi soitettaessa käytetäänkin usein yksinkertaisia voimasointuja vähentämään dissonanssia.