Back Geologiese tydskaal Afrikaans Geologische Zeitskala ALS مقياس زمني جيولوجي Arabic Escala temporal xeolóxica AST Geoxronoloji cədvəl Azerbaijani Геохронологик шкала Bashkir Геахраналагічная шкала Byelorussian Геохронологична скала Bulgarian भूबिज्ञानी समय पैमाना Bihari ভূতাত্ত্বিক সময় Bengali/Bangla
Geologinen ajanlasku on geologiassa ja paleontologiassa käytetty stratigrafiaan perustuva mittausmenetelmä, joka jakaa maapallon historian kansainvälisesti sovittuihin ajanjaksoihin. Ajanjaksoilla voi olla päällekkäisiä historiallisia ei-kansainvälisiä nimityksiä. Kansainvälinen International Commission on Stratigraphy -järjestö (ICS) on perustettu muun muassa standardisoimaan ajanjaksojen nimityksiä ja ajoituksia.[1]
Geologisen kalenterin ajanjaksojen pituus vaihtelee miljoonista vuosista miljardeihin vuosiin. Ajanjaksot luokitellaan aioneihin, maailmankausiin, kausiin ja epookkeihin. Myös epookit voidaan jakaa edelleen lyhyempiin ajanjaksoihin vaiheisiin[2]. Geologiset aikakaudet perustuvat sedimenttikivikerrostumien tutkimukseen, muun muassa muinaisten merien pohjaan kerrostuneiden kuolleiden eliöiden fossiilien analysointiin. Ajanjaksoja erottaa esimerkiksi selvä muutos tietyn lajin osuudesta verrattuna kaikkiin lajeihin joukkosukupuuton vuoksi, kuten liitukauden/paleogeenin raja. Ajanjaksot esitetään yleensä alaspäin vanhenevassa järjestyksessä, joka symboloi karkeasti sedimenttikivikerrostumia. Täydellistä kaikki ajanjaksot kattavaa sedimenttikivikerrostumaa ei ole olemassa, joten tutkimustietoa on hankittu ympäri maapalloa sijaitsevista osakerrostumista.
- Eoni, puolesta miljardista kahteen miljardia vuotta ja käsittää koko maapallon historian
- maailmankausi, yleensä satoja miljoonia vuosia
- kausi, yleensä alle sata miljoonaa vuotta
- epookki, yleensä kymmeniä miljoonia vuosia
- vaihe, yleensä miljoonia vuosia
Geologiset ajanjaksot keksi Alcide d'Orbigny.[3]
- ↑ http://www.stratigraphy.org/cheu.pdf ICS:n virallinen geologinen aikataulukko
- ↑ Geologiset kaudet
- ↑ Change Over Time | manoa.hawaii.edu/ExploringOurFluidEarth manoa.hawaii.edu. Viitattu 18.7.2024.