Georges Delerue (12. maaliskuuta 1925 Roubaix – 20. maaliskuuta 1992 Los Angeles) oli ranskalainen elokuvasäveltäjä, jonka musiikkia kuullaan yli 200 elokuvassa, muun muassa François Truffaut’n, Alain Resnais’n ja Fred Zinnemannin ohjauksissa.[1] Hän voitti Oscarin musiikistaan vuoden 1979 elokuvaan Pienet sydämet (A Little Romance, ohj. George Roy Hill). Hän oli Oscar-ehdokkaana myös elokuvista Tuhannen päivän kuningatar (1969), Operaatio Alfa (1974) ja Muistojeni Julia (1977). Ranskalaisen César-palkinnon hän sai kolmena peräkkäisenä vuosina elokuvista Préparez vos mouchoirs (ohj. Bertrand Blier, 1978), Rakkaus karkuteillä (Truffaut, 1979) ja Viimeinen metro (Truffaut, 1980).
Työläisperheeseen syntynyt Delerue tuli tunnetuksi Ranskalaisen elokuvan uuden aallon ohjaajien suosimana elokuvasäveltäjänä.[1] Vähitellen hänestä kiinnostuivat myös brittiläiset ja yhdysvaltalaiset elokuvantekijät. Le Figaro -sanomalehti kutsui tuotteliasta Deleruetä ”elokuvamusiikin Mozartiksi”.[2]
Muita Deleruen musiikkia käyttäneitä ohjaajia ovat Oliver Stone (Platoon ja Salvador), Mike Nichols (Tapaus Silkwood ja Elämäni kesä) ja Fred Zinnemann (Ja koston hetki koitti ja Shakaali).[2][3]
Ranskan valtio palkitsi Deleruen Ordre des Arts et des Lettres -kunniamerkillä.[2]
Ken Russell teki vuonna 1966 BBC:lle dokumenttielokuvan Georges Deleruen työstä nimellä Don't Shoot the Composer.[4]