Back Handelsforter i Ghana Danish Historische Forts von Ghana German List of castles in Ghana English List of castles in Ghana GPE Kolonijalne utvrde i dvorci u Gani Croatian Ganos fortai ir pilys Lithuanian Fortijiet u Kastelli tal-Ghana Maltese Handelsfort i Ghana NB Kolonijalne tvrđave i dvorci u Gani Serbo-Croatian Fort och slott i Ghana Swedish
| Ghanan linnoitukset ja linnat | |
|---|---|
| Forts and Castles, Volta, Greater Accra, Central and Western Regions | |
 |
|
| Maailmanperintökohde | |
| Sijainti | Voltan, Greater Accra, Central ja Western -hallintoalueet |
| Tyyppi | kulttuurikohde |
| Kriteerit | (vi) |
| Tunnusnumero | 34 |
| Valintahistoria | |
| Valintavuosi | 1979 |
Ghanan linnoitukset ja linnat ovat siirtomaa-aikaisia rakennuksia, joita on säilynyt Ghanan rannikolla. Ne on rakennettu vuosien 1482 ja 1786 välisenä aikana. Linnat toimivat aikoinaan lähinnä portugalilaisten perustamien kauppareittien solmukohtina. Unescon maailmanperintöluetteloon valittiin vuonna 1979 kolme linnaa, 15 kohtuullisessa kunnossa olevaa linnoitusta, neljä osittainraunioitunutta linnoitusta, kolme paikkaa joissa on näkyviä rakenteita ja kaksi paikkaa joissa on jälkiä aikaisemmasta linnoituksesta.[1]
Linnoja ja linnoituksia rakensivat ja asuivat eri aikoina kauppiaat Portugalista, Espanjasta, Tanskasta, Ruotsista, Hollannista, Saksasta ja Britanniasta. Rakennusvaiheessa linnoilla suojattiin euroopalaisten aluella käymää kultakauppaa. Myöhemmin linnoituksilla oli merkittävä rooli kehittyvässä orjakaupassa ja siten Amerikan historiassa, ja myöhemmin 1800-luvulla tämän kaupan tukahduttamisessa.[1]
Linnoituksille oli tyypillistä suuren neliön tai suorakulmion muoto. Sen ulkoreunalla oli neljässä kulmassa torni, sisäosat koostuivat kaksi- tai kolmikerroksisista rakennuksista sekä muurista ja sisäpihasta. Monia linnoja on muutettu niitä hallinneiden eurooppalaisten vaihttuessa, ja joistakin on jäljellä enää rauniot.[1]
Maailmanperintökohteeseen kuuluvat muun muassa:
- ↑ a b c Forts and Castles, Volta, Greater Accra, Central and Western Regions Unesco World Heritage. Viitattu 30.12.2024.