Gilalisko | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Matelijat Reptilia |
Lahko: | Suomumatelijat Squamata |
Osalahko: | Vaskitsamaiset Anguimorpha |
Heimo: | Myrkkyliskot Helodermatidae |
Suku: | Heloderma |
Laji: | suspectum |
Kaksiosainen nimi | |
Heloderma suspectum |
|
Katso myös | |
Gilalisko eli gilahirviö[2] (Heloderma suspectum) on Yhdysvaltain lounaisosien ja Meksikon luoteisosien Sonoran aavikolla elävä myrkyllinen lisko. Gilalisko liikkuu kömpelösti, mutta puree kivuliaasti. Lisko tarraa tukevat leukansa saaliseläimeen ja valuttaa haavaan myrkyllistä sylkeä, myrkky valmistuu kahdessa alaleuan takaosan rauhasessa. Gilalisko rusentaa saaliinsa vahvoilla lihaksikkailla leuoillaan, joissa on pitkät ja terävät hampaat, lopuksi se ahmaisee murskaamansa ja lamauttamansa uhrin pää edellä sisuksiinsa. Gilaliskon häntä toimii rasvavarastona. Kylmillä säillä gilalisko lepää ja paastoaa, jolloin se ylläpitää elintoimintojaan häntänsä rasvaa kuluttamalla. Gilaliskon syljestä on eristetty eksendiini-4-peptidi, josta on kehitetty aikuistyypin diabeteksen hoidossa lääkkeenä käytettävä synteettinen johdannainen eksenatidi. Se vaikuttaa samoin kuin ihmisen oma suolistohormoni GLP-1[3].