Gilles Villeneuve | |
---|---|
Gilles Villeneuve Imolassa vuonna 1979 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 18. tammikuuta 1950 Richelieu, Quebéc, Kanada |
Kuollut | 8. toukokuuta 1982 (32 vuotta) Heusden-Zolder, Flanderi, Belgia |
Kansalaisuus | Kanada |
Formula 1 -ura | |
Aktiivivuodet | 1977–1982 |
Talli(t) | McLaren, Ferrari |
Kilpailuja | 68 (67 starttia) |
Maailmanmestaruuksia | 0 |
Voittoja | 6 |
Palkintosijoja | 13 |
Paalupaikkoja | 2 |
Nopeimpia kierroksia | 8 |
MM-pisteitä | 101 (107) |
Ensimmäinen kilpailu | Britannian Grand Prix 1977 |
Ensimmäinen voitto | Kanadan Grand Prix 1978 |
Viimeinen voitto | Espanjan Grand Prix 1981 |
Viimeinen kilpailu | Belgian Grand Prix 1982 |
Nimikirjoitus |
|
Joseph Gilles Henri Villeneuve (18. tammikuuta 1950 Saint-Jean-sur-Richelieu, Quebec, Kanada – 8. toukokuuta 1982 Leuven, Flanderi, Belgia)[1][2] oli kanadalainen kilpa-autoilija[1][2] joka ajoi F1-sarjassa vuosina 1977-1982. Hän on suuresti arvostettu niin kuljettajakollegoiden kuin fanienkin keskuudessa. Hän aloitti kilpauransa moottorikelkkakilpailuista[3][4][5] ja siirtyi vakioautoilla käytyjen kiihdytyskilpailujen kautta Formula Ford -ja Formula Atlantic -sarjoihin. Hän voitti Formula Atlantic -sarjassa sekä USA:n että Kanadan mestaruudet. Villeneuve debytoi F1-sarjassa McLarenilla vuonna 1977 Britannian GP:ssä, Silverstonen radalla. Suuren vaikutuksen tehneenä hänet otettiin Ferrarille Niki Laudan korvaajaksi kauden 1977 lopulla. Villeneuve kilpaili Ferrarilla aina kuolemaansa asti. Parhaalla kaudellaan vuonna 1979 Villeneuve sijoittui MM-sarjassa toiseksi jääden vain neljän pisteen päähän maailmanmestaruuden voittaneesta tallikaveristaan Jody Scheckteristä. Villeneuve sai surmansa vuonna 1982 Belgian GP:n aika-ajoissa Zolderissa törmättyään saksalaisen Jochen Massin autoon.[1][6]
Villeneuveä on pidetty yhtenä kaikkien aikojen lahjakkaimmista F1-kuljettajista ja hän oli erityisen tunnettu hurjapäisestä ja ajoittain jopa hengenvaarallisesta ajotyylistään.[1] Jopa yleensä kiitoksissaan kitsas Enzo Ferrari tunnusti ihailleensa hänen taisteluhenkeään.[7][8] Arvovaltainen Autosport-lehti rankkasi vuonna 2004 Villeneuven kaikkien aikojen parhaaksi autourheilijaksi.
Villeneuven maine perustuu hänen mestarilliseen autonkäsittelytaitoonsa, rohkeuteensa ja rämäpäisyyteensä, jotka tekivät voimakkaan vaikutuksen formuloita seuranneeseen yleisöön.[1] Rohkeus ja periksiantamattomuus ilmenivät muun muassa siten, että pahimmillaan Villeneuve romutti yhden viikonlopun aikana seitsemän autoa.[7][8]
Gillesin veli Jacques Villeneuve ja poika Jacques Villeneuve ovat myös kilpa-ajajia, joista J. Villeneuve Jr. voitti Formula ykkösten maailmanmestaruuden vuonna 1997.[1][9][10][11]