Gian Galeazzo Visconti | |
---|---|
![]() | |
Milanon herttua | |
Valtakausi | 1402–1412 |
Edeltäjä | Gian Galeazzo Visconti |
Seuraaja | Filippo Maria Visconti |
Syntynyt | 1388 |
Kuollut |
16. toukokuuta 1412 (23 vuotta) Milano |
Puoliso | Antonia Malatesta di Cesena |
Suku | Visconti |
Isä | Gian Galeazzo Visconti |
Äiti | Caterina Visconti |
Uskonto | roomalaiskatolilainen |
Giovanni Maria Visconti tai Gian Maria Visconti (7. syyskuuta 1388 – 16. toukokuuta 1412, Milano) oli Milanon herttua. Hän oli Milanon ensimmäisen herttuan Gian Galeazzo Viscontin vanhin poika ja seurasi isäänsä Milanon hallitsijana vuonna 1402. Giovanni Maria oli valtaan noustessaan vain 13-vuotias ja hallitsi aluksi äitinsä Caterina Viscontin ohjaamana.[1][2]
Milanoa uhkasivat tuolloin paavi Bonifatius IX ja Firenze. Herttuakunnan sisällä oli lisäksi puhjennut guelfien ja ghibelliinien välinen valtataistelu. Järjestyksen palautus epäonnistui, ja turhautunut nuori herttua vangitutti äitinsä ja otti vallan yksin itselleen. Caterina Visconti kuoli pian vangitsemisena jälkeen, ilmeisesti myrkytyksen uhrina. Giovanni Maria Visconti ei kuitenkaan kyennyt hillitsemään levottomuuksia. Hän päätyi tukemaan ghibellinien ryhmittymää nimittämällä kondottieeri Facino Canen Milanon kuvernööriksi. Canesta tuli sen jälkeen herttuakunnan todellinen valtias. Cane sairastui kuitenkin kihtiin, eikä enää pystynyt hoitamaan tehtäviään. Milanon aateliset pelkäsivät, että epävakaa Giovanni Maria ajaisi Milanon täydelliseen kaaokseen, ja he solmivat salaliiton herttuaa vastaan, joka oli julmuudellaan ja heikolla hallinnollaan kerännyt runsaasti vihollisia. Salaliittoon kuului muun muassa Pusterlan, Aliprandin, Trivulzion ja del Mainon sukujen jäseniä. Salaliittolaiset tappoivat Giovanni Maria Viscontin San Gottardon kirkon edustalla 6. toukokuuta 1412. Myös Cane menehtyi samoihin aikoihin.[1][2]