Golitsyn (ven. Голи́цын) (Galitzine, Golitzin, Golitsin)[1] on venäläinen ruhtinassuku, joka on yksi tunnetuimmista ja suurimmista aristokraattisuvuista Venäjän historiassa. Suku on tuottanut merkittäviä valtiomiehiä, suurlähettiläitä, kuvernöörejä, marsalkkoja, tiedemiehiä, muusikoita, kirjailijoita, hyväntekijöitä ja taiteenkeräilijöitä.[2][1][3]
Suku polveutuu Liettuan hallitsijasta Gediminasista.[4][5] Suvun esi-isät Narimantas ja Patrikas pitivät hallussaan karjalaisia läänityksiä.[6] Ruhtinas Mihail Bulgakov sai Golitza-kutsumanimen, joka tarkoittaa rautaista käsinettä.[1] Golitsynin sukunimi juontaa kyseisen tarinaan.[1]
Suvun motto on latinan kielellä "Vir est Vis", joka tarkoittaa "Ihminen on voima" suomen kielellä.[1]
Golitsynin suvussa on neljä sukuhaaraa: Vasiljevitši, Ivanovitši, Aleksejevitši, ja Mihailovitši.[1]
Aleksejevitši-sukuhaarassa on eniten jäseniä.[1] Sukuhaaran kantaisä on ruhtinas Aleksei Andrejevitš Golitsyn (1632-1694).[1]
Golitsynit ovat sukua Rurik- ja Romanov-suvuille.[1] Golitsynit ovat sukua venäläisille ja eurooppalaisille aatelissuvuille.[1]
Ruhtinas Vasili Golitsyn, joka toimi Venäjän suurlähettiläänä Puolassa, oli ehdokas uudeksi tsaariksi Venäjän sekasorron vuosien 1598-1613 aikana.[7] Puolalaiset vangitsivät Golitsynin, joka menehtyi vankeudessa.[7]
Ruhtinatar Feodora Golitsyn (k. 1651) avioitui ruhtinas Dmitri Požarskin (1578-1642) kanssa, jonka kunniaksi on pystytetty Mininin ja Požarskin muistomerkki.[7] Ruhtinas Požarskia kutsutaan isänmaanpelastajaksi, koska hänen johtamat joukot vapauttivat Moskovan sekasorron aikana.[7][8]
Neljä suvun jäsentä vaikutti merkittävissä tehtävissä keisari Pietari Suuren aikana.[5] Boris Golitsyn (1654-1714) toimi Pietari Suuren kamariherrana ja opettajana.[5] Vasili Golitsyn (1643-1714) oli Venäjän sijaishallitsijan Sofia Aleksejevnan neuvonantaja ja ulkoministeri.[5][9] Dmitri Mihailovitš Golitsyn (1665-1737) oli valtaneuvoston presidentti, kauppakollegion presidentti ja senaattori.[10] Mihail Golitsyn oli ylisotamarsalkka, senaattori ja Venäjän joukkojen ylipäällikkö Suomessa suuren Pohjan sodan aikana.[11]
Prinssi Pavel Vasiljevitš Golitsyn peri Marjinon palatsin äidiltään kreivitär Aglaida Pavlovna Stroganovalta (1799-1882), joka oli Stroganov-suvun jäsen .[1]
Kapteeni Boris Golitsyn toimi kruununprinssi Aleksanteri II:n adjutanttina. Hän sai Suomen senaatilta luvan perustaa Katariinan ruukin Muolaan pitäjän Perkjärven kylään. Ruukki sijaitsi Kosenjoen varrella.[12]
Golitsynin suku omisti maa-alueita myös Suomen suuriruhtinaskunnan puolella. Suku lahjoitti maita Riihimäki-Pietari-radan rakennustyötä varten. Suku lahjoitti yhdeksän ratavirstaa Muolaan pitäjän alueelta ja 23 ratavirstaa Kivennavan pitäjän alueelta.[13]
Prinssi Georgi Golitsynin (1916-1992) muistokirjasto sijaitsee Carlow’n palatsissa Pietarissa osoitteessa Fontanka 46.[14] Palatsin suojissa edistettiin musiikkikulttuuria.[14] Prinssi Georgen isoäiti kreivitär Natalia Georgina Carlow omisti palatsin.[14]
Golitsynon kaupunki on nimetty suvun mukaan.
<ref>
-elementti; viitettä :4
ei löytynyt