Back Golicynové Czech Golizyn (Adelsgeschlecht) German House of Golitsyn English Golitsin Spanish Golitsõn Estonian Galitzin Basque Famille Galitzine French Golicyn Italian Goļicini Latvian/Lettish Golicynowie Polish

Golitsyn

Golitsyn-ruhtinassuvun vaakuna.
Prinssi George Golitsynin muistokirjasto sijaitsee Carlowin palatsissa Pietarissa osoitteessa Fontanka 46.
Maryinon palatsi päätyi Golitsyn-suvun omistukseen Stroganov-suvun kautta.
Venäjän ministerineuvoston puheenjohtaja, pää- ja ulkoministeri, ruhtinas Vasili Golitsyn.
Jalkaväenkenraali, ruhtinas Dmitry Vladimirovich Golitsyn.

Golitsyn (ven. Голи́цын) (Galitzine, Golitzin, Golitsin)[1] on venäläinen ruhtinassuku, joka on yksi tunnetuimmista ja suurimmista aristokraattisuvuista Venäjän historiassa. Suku on tuottanut merkittäviä valtiomiehiä, suurlähettiläitä, kuvernöörejä, marsalkkoja, tiedemiehiä, muusikoita, kirjailijoita, hyväntekijöitä ja taiteenkeräilijöitä.[2][1][3]

Ruhtinas Sergey Fedorovich Golitsyn.

Suku polveutuu Liettuan hallitsijasta Gediminasista.[4][5] Suvun esi-isät Narimantas ja Patrikas pitivät hallussaan karjalaisia läänityksiä.[6] Ruhtinas Mihail Bulgakov sai Golitza-kutsumanimen, joka tarkoittaa rautaista käsinettä.[1] Golitsynin sukunimi juontaa kyseisen tarinaan.[1]

Suvun motto on latinan kielellä "Vir est Vis", joka tarkoittaa "Ihminen on voima" suomen kielellä.[1]

Golitsynin suvussa on neljä sukuhaaraa: Vasiljevitši, Ivanovitši, Aleksejevitši, ja Mihailovitši.[1]

Aleksejevitši-sukuhaarassa on eniten jäseniä.[1] Sukuhaaran kantaisä on ruhtinas Aleksei Andrejevitš Golitsyn (1632-1694).[1]

Golitsynit ovat sukua Rurik- ja Romanov-suvuille.[1] Golitsynit ovat sukua venäläisille ja eurooppalaisille aatelissuvuille.[1]

Ruhtinas Vasili Golitsyn, joka toimi Venäjän suurlähettiläänä Puolassa, oli ehdokas uudeksi tsaariksi Venäjän sekasorron vuosien 1598-1613 aikana.[7] Puolalaiset vangitsivät Golitsynin, joka menehtyi vankeudessa.[7]

Ruhtinatar Feodora Golitsyn (k. 1651) avioitui ruhtinas Dmitri Požarskin (1578-1642) kanssa, jonka kunniaksi on pystytetty Mininin ja Požarskin muistomerkki.[7] Ruhtinas Požarskia kutsutaan isänmaanpelastajaksi, koska hänen johtamat joukot vapauttivat Moskovan sekasorron aikana.[7][8]

Neljä suvun jäsentä vaikutti merkittävissä tehtävissä keisari Pietari Suuren aikana.[5] Boris Golitsyn (1654-1714) toimi Pietari Suuren kamariherrana ja opettajana.[5] Vasili Golitsyn (1643-1714) oli Venäjän sijaishallitsijan Sofia Aleksejevnan neuvonantaja ja ulkoministeri.[5][9] Dmitri Mihailovitš Golitsyn (1665-1737) oli valtaneuvoston presidentti, kauppakollegion presidentti ja senaattori.[10] Mihail Golitsyn oli ylisotamarsalkka, senaattori ja Venäjän joukkojen ylipäällikkö Suomessa suuren Pohjan sodan aikana.[11]

Prinssi Pavel Vasiljevitš Golitsyn peri Marjinon palatsin äidiltään kreivitär Aglaida Pavlovna Stroganovalta (1799-1882), joka oli Stroganov-suvun jäsen .[1]

Kapteeni Boris Golitsyn toimi kruununprinssi Aleksanteri II:n adjutanttina. Hän sai Suomen senaatilta luvan perustaa Katariinan ruukin Muolaan pitäjän Perkjärven kylään. Ruukki sijaitsi Kosenjoen varrella.[12]

Golitsynin suku omisti maa-alueita myös Suomen suuriruhtinaskunnan puolella. Suku lahjoitti maita Riihimäki-Pietari-radan rakennustyötä varten. Suku lahjoitti yhdeksän ratavirstaa Muolaan pitäjän alueelta ja 23 ratavirstaa Kivennavan pitäjän alueelta.[13]

Prinssi Georgi Golitsynin (1916-1992) muistokirjasto sijaitsee Carlow’n palatsissa Pietarissa osoitteessa Fontanka 46.[14] Palatsin suojissa edistettiin musiikkikulttuuria.[14] Prinssi Georgen isoäiti kreivitär Natalia Georgina Carlow omisti palatsin.[14]

Golitsynon kaupunki on nimetty suvun mukaan.

  1. ↑ a b c d e f g h i j k galitzinelibrary.ru ::English version ::ABOUT THE LIBRARY galitzinelibrary.com. Viitattu 9.10.2023.
  2. ↑ Howard Amos: The Noble Survivors The Moscow Times. 27.5.2017. Viitattu 9.10.2023. (englanniksi)
  3. ↑ Jessica Pullar: ‘Red, White & Blue’ Star Nicholas Galitzine Only Started Acting Because Of A Crush ELLE. Viitattu 9.10.2023. (englanniksi)
  4. ↑ ”Golitsyn”, Nordisk familjebok, s. 1444. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio Viitattu 18.6.2010. (ruotsiksi)
  5. ↑ a b c d Golitsyn family | Russian Aristocracy, Tsarist Era & Imperial Court | Britannica www.britannica.com. Viitattu 9.10.2023. (englanniksi)
  6. ↑ A.J. Europaeus: Karjalan ajan-tiedot Täysinän rauhaan asti, vuonna 1595. Kuopio: P. Aschanin ja kumpp, 1859. Teoksen verkkoversio Viitattu 20.6.2010.
  7. ↑ a b c d Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä :4 ei löytynyt
  8. ↑ Kansallinen yhtenäisyys Venäjällä - miten sitä rakennetaan? The Ulkopolitist. 2.11.2015. Viitattu 10.10.2023.
  9. ↑ Abby Smith: The Brilliant Career of Prince Golitsyn. Harvard Ukrainian Studies, 1995, 19. vsk, s. 639–654. ISSN 0363-5570 Artikkelin verkkoversio.
  10. ↑ Dmitry Mikhaylovich, Prince Golitsyn | Reformer, Diplomat, Educator | Britannica www.britannica.com. Viitattu 9.10.2023. (englanniksi)
  11. ↑ Syrjö, Veli-Matti: Golitsyn, Mihail Mihailovitsh (1675 - 1730) kansallisbiografia.fi. 4.5.2001. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 9.10.2023.
  12. ↑ Puustinen, Kauko: Karjalan kannaksen historialliset ruukit. Geologi, 2012. Suomen Geologinen Seura.
  13. ↑ Teuvo Termonen: Junalla Pietarista Kivennavalle. Espoo, Kypäräkuja 10: Teuvo Termonen, 2008. ISBN 978-952-92-3927-6 Teoksen verkkoversio Viitattu 9.9.2024.
  14. ↑ a b c galitzinelibrary.ru ::English version ::ABOUT THE LIBRARY galitzinelibrary.com. Viitattu 10.10.2023.
From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by Nelliwinne