Goncourt-palkinto

Goncourt-palkinto (ransk. Prix Goncourt) on ranskalainen kirjallisuuspalkinto, joka myönnetään vuoden parhaan ja omaperäisimmän proosateoksen kirjoittajalle.

Menestyvä kirjailija, kriitikko ja kustantaja Edmond de Goncourt testamenttasi koko omaisuutensa Académie Goncourt -säätiölle. Hänen veljensä ja työtoverinsa Jules Alfred Huot de Goncourtin (1830–1870) kunniaksi Académie on myöntänyt Goncourt-palkinnon joka joulukuussa vuodesta 1903. Palkinnon saajan valitsee lautakunta, joka kokoontuu Drouant-nimiseen ravintolaan tekemään ratkaisua. Vaikka palkinto on arvoltaan nimellinen, kymmenen euroa, se tuo mainetta ja lisää teosten myyntiä.

Palkinto voidaan myöntää kirjailijalle vain kerran, ja näin on tapahtunut yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Romain Gary sai sen 1956 teoksestaan Les racines du ciel ja uudestaan kirjailijanimellä Émile Ajar vuonna 1975 teoksesta La vie devant soi.

Palkittuja ovat muiden muassa Marcel Proust, Jean Fayard, Simone de Beauvoir, Georges Duhamel, Alphonse de Châteaubriant, Antonine Maillet ja Marguerite Duras.

Joskus palkintoratkaisut ovat olleet ristiriitaisia, ja tunnetuin tapaus oli palkinnon myöntäminen Marcel Proustille vuonna 1919. Päätös herätti närkästystä, sillä julkisuudessa monet esittivät, että se olisi pitänyt myöntää Roland Dorgelèsille teoksesta Les Croix de bois, joka käsittelee ensimmäistä maailmansotaa.

Vuonna 1932 Célinen jättäminen ilman palkintoa herätti myös ristiriitaisia ajatuksia, ja äänestys oli aikanaan Eugène Saccomanon 1992 ilmestyneen teoksen Goncourt 32 taustalla. Julien Gracq kieltäytyi vuonna 1951 vastaanottamasta palkintoa.

Vuonna 1987 perustettiin Prix Goncourt des Lycéens Académie Goncourtin, Ranskan opetusministeriön ja FNAC:n yhteistyöelimeksi.


From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by Nelliwinne