Gorgoneion (m.kreik. Γοργόνειον) oli alun perin antiikin Kreikassa pahan karkottamiseen käytetty symboli. Symboli esittää gorgon päätä. Se liitettiin Zeukseen ja Atheneen, joiden molempien sanotaan käyttäneen symbolia. Se oli suosittu myös kuninkaallisissa aigiksissa ja se on nähtävissä muun muassa Aleksanteri-mosaiikissa.
Homeros viittaa gorgoihin neljästi. Jokaisella kerralla hän mainitsee vain pään, mutta ei mitään hahmon ruumiista. Jane Ellen Harrison huomauttaa, että ”Meduusa on pää, ei mitään muuta... naamio, johon ruumis liitettiin jälkikäteen”. Viidennelle vuosisadalle eaa. saakka pää oli hyvin ruma, ja siihen oli piirretty ulostyöntyvä kieli, torahampaat, korkeat poskipäät, silmät tuijottivat katsojaan ja käärmeitä kiemurteli pään ympärillä.
Suoraan eteenpäin suuntautuva katse oli hyvin harvinainen antiikin Kreikan taiteessa. Joissain tapauksissa hahmolle piirrettiin parta, joka antoi sille hieman Dionysosta muistuttavan ulkoasun orgastisena jumalana.
Myöhemmältä ajalta säilyneet hahmot ovat huomattavasti vähemmän groteskeja. Hahmo oli menettänyt torahampaansa ja käärmeet olivat muuttuneet tyylitellyimmiksi. Hellenistiseltä ajalta säilyneessä marmoripatsaassa Medusa Rondanini gorgo on kehittynyt kauniiksi naiseksi.