Tarumanagara (358-669)
Kalingga (500–600-luku)
Srivijaya (650–1377)
Sailendra (800–900-luku)
Sunda (669–1579)
Bima Mbojo (709–1621)
Mataram (752–1006)
Bali (914–1908)
Kahuripan (1006–1045)
Kediri (1045–1221)
Singhasari (1222–1292)
Majapahit (1293–1500)
Samudera Pasai (1267–1521)
Ternaten sulttaanikunta (1257–1914)
Gowan sulttaanikunta (1300–1946)
Malakan sulttaanikunta (1400–1511)
Sulun sulttaanikunta (1405–1915)
Cirebonin sulttaanikunta (1445–1677)
Demakin sulttaanikunta (1475–1548)
Acehin sulttaanikunta (1496–1903)
Pagaruyungin kuningaskunta (1500–1825)
Bantenin sulttaanikunta (1526–1813)
Banjarin sulttaanikunta (1526-1860)
Mataramin sulttaanikunta (n. 1586–1755)
Bima sulttaanikunta (1621–1958)
Surakartan sulttaanikunta (1745–1946)
Yogyakartan sulttaanikunta (1755[–1945])
Siakin sulttaanikunta (1725–1946)
Delin sulttaanikunta (1814–1946)
Riau-Linggan sulttaanikunta (1824–1911)
Alankomaiden Itä-Intia (1800–1949)
Lanfangin tasavalta (1777–1885)
Indonesian vallankumous (1945–1950)
Syyskuun 30. päivän liike (1965)
Gowan sulttaanikunta eli Makassarin sulttaanikunta oli Sulawesin saaren eteläosassa sijainnut kuningaskunta.[1] Sen hallitsijat kääntyivät islamiin vuonna 1605. [2][3][4] Kun portugalilaiset saapuivat ensimmäisinä eurooppalaisina Sulawesille vuonna 1511, Makassarissa käytiin jo kansainvälistä kauppaa arabien, intialaisten, jaavalaisten, kiinalaisten, siamilaisten ja malajien välillä. Makassar oli saaren merkittävin satamakaupunki, jossa käytiin kauppaa tekstiileillä, metallituotteilla ja mausteilla.[1] Hollantilaiset saapuivat 1600-luvulla Sulawesille ja valloittivat Gowan.[1][5][6]
<ref>
-elementti; viitettä comextra
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä sejarah02
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä gs
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä ayu
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä heritage
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä zum
ei löytynyt