Gripenberg on ruotsalainen ja suomalainen aatelissuku, jonka yksi sukuhaara on Suomen aatelissa kohotettu vapaaherralliseen säätyyn. Ruotsin vallan aikana suvussa oli paljon upseereita ja Suomen autonomian aikana monia korkeita virkamiehiä, myöhemmin myös taiteen ja kulttuurin edustajia.[1] Suvun vaakunassa on kuvattuna taruolento aarnikotka eli griippi (ruots. grip).[2]
Suku on lähtöisin Ruotsin Itä-Götanmaalta. Vanhin tunnettu jäsen on vuonna 1659 kuollut Jakob Jöransson Witte, joka oli Svärtingetin kartanon lampuotivouti Östra Enebyn pitäjässä. Hänen poikansa, rykmentinkirjuri Johan Wittman muutti 1671 Suomeen ja aateloitiin vuonna 1678 nimellä Gripenberg.[2][1] Suku introdusoitiin Ruotsin ritarihuoneeseen kaksi vuotta myöhemmin aatelisena sukuna numero 931. Gripenbergit immatrikuloitiin Suomen aateliin vuonna 1818 numerolla 69.[2] Senaattori Sebastian Gripenberg kohotettiin Suomessa vuonna 1865 vapaaherraksi, ja introdusoitiin Suomen Ritarihuoneeseen vapaaherrallisena sukuna numero 48. Vapaaherrallisella sukuhaaralla on tunnuslause Caesari et patriae (”Keisarin ja isänmaan [puolesta]”).[3] Neljä Gripenbergin suvun jäsentä toimi autonomian aikana Suomen senaatin talousosaston jäseninä.
Suvun alkuperäinen päämieslinja on kadoksissa, sillä viimeisen päämiehen tai hänen jälkeläistensä vaiheista Venäjällä vuoden 1917 jälkeen ei ole tietoa.[2][4] Suomalaisen aatelissuvun edustajia muutti 1900-luvun lopulla Ruotsiin, jossa muutama sukuhaara sai 1973 ja 1985 uudelleen edustusoikeuden Ruotsin ritarihuoneella.[5][2]