Gustaf Janson | |
---|---|
![]() Gustaf Janson |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 2. elokuuta 1866 |
Kuollut | 10. syyskuuta 1913 (47 vuotta) |
Kansalaisuus | Ruotsi |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Salanimi | Vännen Pettersson [1] |
Äidinkieli | ruotsi |
Tuotannon kieli | ruotsi |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Gustaf Janson (Jansson) (2. elokuuta 1866 – 10. syyskuuta 1913)[2][3] oli ruotsalainen kirjailija.
Jansson herätti ensi kerran huomiota uudenaikaisella robinsonadilla Paradiset (1900) ja julkaisi sen jälkeen romaaneja, kertomuksia ja kuvauksia eri aiheista. Seuraava romaani Abrahams offer (1901) kuvailee buurisotaa ja oli vielä suurempi menestys. Nils Dobblare (1903), jonka tapahtumat sijoittuvat osin Itämerenmaakuntiin, on seikkailuromaani 1500-luvulta. Det gamla huset (1904–1905) on avioliittokertomus, Ön (1908) sisältää kuvauksia Tukholman saaristosta, I mörkret (1909) on työläisromaani, jossa kuvataan kaivosonnettomuuden hirveyksiä. Lögnerna (1911) on pasifistinen kertomus Italian barbareskisodasta.[4][3][2]
Jansson käsittelee teoksissaan ajankohtaisia aiheita olematta kuitenkaan sensaatiohakuinen. Hän ei ole sidoksissa kirjallisiin tyyleihin eikä koulukuntiin. Hänen teoksiaan on käännetty useille kielille, ja hän oli omana aikanaan Ruotsin luetuimpia kirjailijoita.[4][3]
Janssonin puoliso Emmy Amanda Janson, s. Hagberg (s. 1. joulukuuta 1875 Tukholma), omaksui Janssonin kuoleman jälkeen sukunimen Gustaf-Janson. Hän on kirjoittanut muutamia aikalaisromaaneja, kuten Tempelbygget, 2. p. 1916, Ester Brandel, 1918, Murarna falla, 2. p. 1920.[2] Jansonien poikia olivat kirjailija Gösta Gustaf-Janson.[5] ja Gudmund Gustaf-Janson.[6]