Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Hans Rebane (24. joulukuuta 1882 Vana-Kariste[1] [2] [3] – 16. joulukuuta 1961 Tukholma–Bromma) oli virolainen toimittaja, poliitikko ja diplomaatti, joka myös opiskeli ainakin hieman lääketiedettä Tarton yliopistossa 1903. Tiettävästi vuosina 1906 ja 1911–18 hän työskenteli Postimees-lehdelle paitsi yleis- myös vastaavana toimittajana. Eesti Päevalehden palveluksessa Rebane toimi vuorostaan 1918–27 vastaavana sekä päätoimittajana, ja opiskeli valtiotieteitä Berliinin yliopistossa lukukauden verran. Seuraavaksi hän matkaili Euroopan eri maissa. Rebane oli myös Viron kronologisessa järjestyksessään kolmannen riigikogun (parlamentin) jäsen, siirtyen sitten palvelemaan Viroa ensin ulkoasiainministerinä 1927–28 (kiitos tuolloin riigivanemina, ’valtionvanhimpana’, toimineen Jaan Tõnissonin) ja sitten Suomen-suurlähettiläänä 1931–37. Tämän jälkeen vuorossa oli Latvian-suurlähettilään tehtävä vuosina 1937–40. [1] [4] [5]
Vuonna 1941 hänet tiettävästi pidätettiin ja toimitettiin silloisen Neuvostoliiton Leningradiin. Sieltä hän kuitenkin pääsi pakoon Ruotsiin laivalla nimeltä ”Jaan Teär”.[4] [6] Sukulaisuussuhteiltaan hän oli Viron pääministerinäkin toimineen Toomas Hendrik Ilveksen isoisän vanhempi veli. [7]
Rebanella oli myös oma perhe, josta tietoja löytyy niukanpuoleisesti.[8] Hänen vaimonsa oli Johanna Marie Rebane.[1] [9] [10] [11] Rebasen muistoa kunnioittamaan julkistettiin erityinen muistomerkki hänen sukunsa kotitalon sijaintipaikan yhteyteen lauantaina 19. elokuuta 2006. Tilaisuudessa olivat paikalla muun muassa Hans Rebanen poika Endel Rebane (joka tiettävästi on myös hänen ainoa lapsensa) Ruotsista käsin, ja tuohon aikaan europarlamentin jäsenenä palvellut Toomas Hendrik Ilves. Rebane on haudattu Tukholmaan.[4] [10] [6] [11]
<ref>
-elementti; viitettä :0
ei löytynyt