Back Hans-Georg Gadamer Afrikaans Hans-Georg Gadamer AN هانز جورج جادامير Arabic هانز جورج جادمير ARZ Hans-Georg Gadamer AST Ханс-Георг Гадамер Bulgarian Hans Georg Gadamer BS Hans-Georg Gadamer Catalan Hans-Georg Gadamer Czech Hans-Georg Gadamer Danish
| Hans-Georg Gadamer | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. helmikuuta 1900 Marburg, Saksa |
| Kuollut | 13. maaliskuuta 2002 (102 vuotta) Heidelberg, Saksa |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Marburgin yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Martin Heidegger |
| Tutkimusalue | filosofia |
| Tunnetut työt | filosofinen hermeneutiikka, hermeneuttinen kehä |
Hans-Georg Gadamer (11. helmikuuta 1900 Marburg – 13. maaliskuuta 2002 Heidelberg) oli saksalainen filosofi, joka edusti hermeneuttista suuntausta.
Gadamerin isä, kemian professori Johannes Gadamer (1867–1928) oli Marburgin yliopiston rehtori. Vastoin isänsä toiveita nuori Gadamer ei lähtenyt luonnontieteelliselle vaan humanistiselle uralle. Hän aloitti opintonsa Breslaussa, missä hän opiskeli filosofiaa ja klassillista filologiaa. Myöhemmin Gadamer perehtyi uuskantilaisiin ajattelijoihin Paul Natorpiin ja Nicolai Hartmanniin ja asui myös Freiburgissa, jossa hän opiskeli Martin Heideggerin johdolla. Heideggerin vaikutuksesta Gadamer irtautui uuskantilaisuudesta. Heideggerille tekemänsä habilitaatioväitöskirjan Interpretation des Platonischen Philebos hyväksymisen jälkeen Gadamer nimitettiin vuonna 1929 Privatdozentiksi Marburgin yliopistoon. Vuonna 1939 hän sai ensimmäisen filosofian professuurinsa Leipzigin yliopistosta.[1]
Sodan jälkeen Gadamer ei viihtynyt sosialistisessa Saksan demokraattisessa tasavallassa enempää kuin kolmannessa valtakunnassakaan, vaan siirtyi länteen, aluksi Frankfurt am Mainiin ja vuonna 1949 Heidelbergiin, jossa hänellä oli professuuri kuolemaansa asti.
Gadamerin pääteos on Wahrheit und Methode (Totuus ja metodi) vuodelta 1960. Tunnettuja ovat myös hänen väittelynsä Jürgen Habermasin ja Jacques Derridan kanssa.
Wahrheit und Methode on filosofisen hermeneutiikan merkkiteos. Gadamer esittää siinä kattavan kritiikin aiemmasta hermeneutiikasta ja muotoilee oman teoriansa tulkinnasta ja ymmärtämisestä. Hänet tunnetaan myös antiikin kreikan filosofian tutkimuksestaan. Lisäksi Gadamer kirjoitti paljon runoudesta ja sen suhteesta filosofiaan.[2]