Haperot | |
---|---|
Russula amethystina |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Sienet Fungi |
Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
Lahko: | Russulales |
Heimo: | Haperot ja rouskut Russulaceae |
Suku: |
Haperot Russula Pers.[1] |
Katso myös | |
Haperot (Russula) on laaja helttasienisuku. Ne muistuttavat ulkoisesti paljon lähisukulaisiaan, samaan Russulaceae-heimoon kuuluvia rouskuja, mutta eroavat niistä siinä, ettei haavoitetusta haperosta valu maitiaisnestettä rouskun tapaan. Haperoilla on kirkkaan värinen, monesti hieman kiiltävä lakki. Lakin pintakelmu on usein nyljettävissä ainakin lakin reunasta. Paras haperokausi on heinä-syyskuussa. Monet haperot ovat erinomaisia ruokasieniä, eikä myrkyllisiä haperolajeja tiedetä löytyvän Suomesta.[2] Lajeja tunnetaan Suomesta noin 130, mutta lajimäärä voi todellisuudessa olla jopa kaksinkertainen.[3] Suomessa kahdeksan haperolajia on luokiteltu uhanalaiseksi.[4]
Haperon tunnistaa helposti siitä, että jalkaa taitettaessa se "hapertuu" eli murtuu pieniksi juustomaisiksi paloiksi.[2] Esimerkiksi seitikkien jalan voi puolestaan repiä koko jalan mittaisiksi suikaleiksi. Haperoksi tunnistamisen jälkeen sienestä voi maistaa palan ja sylkäistä pois, tärkeää on odottaa muutamasta sekunnista kymmeneen että sienessä mahdollisesti oleva kirpeys tulee esiin.[3] Maultaan miedot haperot kelpaavat käytettäviksi ryöppäämättä, voimakkaan makuiset voi kiehauttaa, jotta väkevän maun saa pois.