Harry Harlow | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 31. lokakuuta 1905 Fairfield, Iowa, Yhdysvallat |
Kuollut | 6. joulukuuta 1981 (76 vuotta) Tucson, Arizona, Yhdysvallat |
Ammatti | psykologian professori |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Reed College (vain vuosi); Stanfordin yliopisto, (B.A. (psykologia, 1927), Ph.D. (1930)) |
Väitöstyön ohjaaja | Calvin P. Stone |
Instituutti | Wisconsinin yliopisto; (Arizonan yliopisto) |
Oppilaat | Abraham Maslow[1] |
Tutkimusalue | Kehityspsykologia |
Harry Frederick Harlow (alkujaan Harry F. Israel; 31. lokakuuta 1905, Fairfield, Iowa – 6. joulukuuta 1981, Tucson, Arizona) oli yhdysvaltalainen psykologi, joka keskittyi reesusapinoilla tehtyihin laboratoriokokeisiin, joilla selvitettiin esimerkiksi kehittyvän yksilön kiintymyssuhdetta.[1][2] Hän tutki emosta erottamisen ja sosiaalisen eristämisen vaikutuksia apinoihin ja onnistui osoittamaan kosketuksen ja kontaktin merkityksen kasvuvaiheessa oleville kädellisille. Löydöillä oli erittäin suuri merkitys psykologiselle vanhemmuustutkimukselle ja käytännön kasvatustyölle, jolle ennen Harlowin työtä väheksyi vanhemman kosketuksen merkitystä. Harlow teki tutkimustyönsä etupäässä University of Wisconsin-Madison -yliopistossa (1930–1974). Sieltä hän siirtyi emeritusprofessorina eläkkeelle ja muutti Arizonan Tucsoniin, jossa toimi vielä Arizonan yliopiston kunniatutkimusprofessorina.[1] Hänen ensimmäinen väitöskirjaoppilaansa myöhemmin tarvehierarkian tutkijana tunnettu Abraham Maslow (Sidowski & Lindsley, 1989, 228).[1]
Harlow oli tuottelias tiedemies, joka yksin tai yhdessä muiden tutkijoiden kanssa noin 325 tieteellistä julkaisua tai oppikirjan lukua.[2] Amerikkalaisia psykologeja korostavassa vertailussa (2002) Harry Harlow listattiin 1900-luvun merkittävimpien psykologien joukkoon sijalle 26. Hänet mainitaan muun muassa monissa psykologian oppikirjoissa ja hän toimi Amerikan psykologiyhdistyksen (APA) johtajana (1958).[3] Harlowille myönnettiin monia tunnustuksia hänen elämänsä aikana.
Harlowin kokeet vaikuttivat The Monkey Wars -kirjan kirjoittajan Deborah Blumin mukaan nykyaikaisen eläinoikeusliikkeen vahvistumiseen ja koe-eläinten kohtelun parantamiseen.[4]
<ref>
-elementti; viitettä nap.edu-1989
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä SuomiSJ+LeroyHA-1982
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä top100
ei löytynyt