Hetkipalvelus on kristillisen kirkon vuorokauden eri hetkinä vietettävä rukous päivän pyhittämiseksi. Se koostuu pääosin psalmeista, hymneistä ja Raamatun lukukappaleista. Ehtoollisliturgian ohella hetkipalvelus muodostaa tärkeimmän osan kirkon julkisesta rukouksesta, erotuksena yksityisestä hartaudenharjoituksesta. Hetkipalveluksen tärkeimpänä osana on perinteisesti pidetty psalmien rukoilemista joko laulaen tai puhuen. Sanalla hetkipalvelus tarkoitetaan koko sitä palvelusten joukkoa ja tyyppiä, jonka päivän rukoushetket muodostavat. Sanalla voidaan myös viitata yksittäiseen rukoushetkeen.[1]
Hetkipalvelusperinteet vaihtelevat; luostarikirkoissa noudatetaan paljon laajempaa hetkipalveluskäytäntöä kuin seurakuntakirkoissa. Lisäksi lännen ja idän kirkkojen välillä on eroja liturgisessa perinteessä. Läntisessä perinteessä rukoushetket ovat historiallisesti olleet pääsääntöisesti vigilia tai matutina, laudes, prima, tertia, seksta, nona, vesper ja kompletorio.[1] Itäisessä perinteessä rukoushetkiä ovat ehtoopalvelus, ehtoonjälkeinen palvelus, puoliyöpalvelus, aamupalvelus, sekä neljä ns. hetkeä: ensimmäisen, kolmannen, kuudennen ja yhdeksännen tunnin hetket.[2] [3]
Klassinen hetkipalvelusten, rukoushetkien päivän kierto on:
Ns. suuria rukoushetkiä ovat laudes, vesper ja kompetorio, muut ovat ns. pieniä rukoushetkiä.[4]