Hisorvuoret (tadžikiksi қаторкӯҳи Ҳисор, qatorkūhi Hisor, uzb. Hisor tizmasi,[1] ven. Гисса́рский хребе́т, Gissarski hrebet[2]) on Hisor–Alaivuoristoon kuuluva vuorijono Tadžikistanissa ja Uzbekistanissa. Se erottaa toisistaan Zarafšonin, Qashqadaryon ja Amudarjan vesistöalueet.[1][2]
Vuorijonon pituus on 200 kilometriä ja keskikorkeus 3 000 metriä[1]. Sen korkein kohta lienee nykytiedon valossa Uzbekistanissa sijaitseva Alpomish (4 668 metriä)[3]. Lounaassa Hisorvuoret muuttuvat useiksi mataliksi vuorijonoiksi[4].
Vuoret koostuvat etupäässä kiteisistä kivilajeista, liuskeesta, hiekkakivestä ja paikoin graniitista[2]. Niiden huipuilla on lukuisia jäätiköitä. Pohjoisrinne on jyrkkä ja karu, loivilla etelärinteillä on ylänköjä ja hedelmällisiä laaksoja. Keskiosassa sijaitsee kaunis Iskandarkūljärvi. Hyötykaivannaisiin kuuluvat antimoni, volframi, elohopea, tina ja fluoriitti.[1]
Vuotuinen sademäärä on lounaisrinteillä 600–1 200 ja koillisrinteillä 300–400 millimetriä. Rinteillä on ruoho- ja heinäaroa ja ylempänä katajametsiä ja alppiniittyjä. Eläinkuntaan kuuluvat siperianvuohi, argaali, karhu, kettu, näätä, mäyrä ja lumileopardi. Uzbekistanin puolella sijaitsee Hisorin luonnonpuisto[1] ja Tadžikistanissa Širkentin luonnonpuisto[5].