Hiukkasilmaisimet

Hiukkasilmaisin eli säteilyilmaisin on laite, jolla havaitaan subatomisia hiukkasia.^[1]

Useimmat ilmaisimet toimivat perustuen säteilyn ja ilmaisimen sisältämän väliaineen vuorovaikutukseen siten, että laitteen läpäisevä hiukkanen ionisoi väliaineen atomeita eli irrottaa niistä elektroneita.^[2][3] Väliaine riippuu ilmaisintyypistä ja se voi olla nestettä, kaasua tai kiinteää ainetta. Hiukkasilmaisimissa on yleensä jonkinlainen signaalinkäsittelyjärjestelmä, joka muuntaa laitteen tekemän hiukkashavainnon ihmisaistein käsiteltävään muotoon.

Yksinkertaisimmillaan hiukkasilmaisimella voidaan todentaa säteilyn olemassaolo. Eri ilmaisimilla tai niistä muodostetuilla ilmaisinkokonaisuuksilla voidaan vaikkapa määrittää hiukkasen rata, laskea ilmaisimen läpäisevien hiukkasten määrä tai laskea säteilyannos. Fysiikan perustutkimuksessa ilmaisimia käytetään havaitsemaan esimerkiksi kosmista säteilyä tai hiukkastörmäytyskokeissa syntynyttä säteilyä. Lisäksi ilmaisimista on hyötyä säteilysuojelussa, esimerkiksi dosimetriä käytetään mittaamaan säteilyannosta^[4] ja geigermittaria säteilyn voimakkuutta.^[5]

1. ↑ Somani: Dictionary of Ecology and Environment, s. 1196. Mittal Publications, 1992. ISBN 9788170993926 (englanniksi)
2. ↑ Tarja Ikäheimonen (toim.): Säteily ja sen havaitseminen, s. 116. (Luku 4, Säteilyn ilmaisimet) Säteilyturvakeskus, 2002. ISBN 9517125038 Teoksen verkkoversio Viitattu 8.11.2012.
3. ↑ Introduction to Elementary Particles, s. 7. John Wiley & Sons, 2008. ISBN 9783527618477 (englanniksi)
4. ↑ Syed Naeem Ahmed: Physics and Engineering of Radiation Detection, s. 662. Academic Press, 2007. ISBN 9780120455812 (englanniksi)
5. ↑ Harry LeVine: Medical Imaging, s. 87. ABC-CLIO, 2010. ISBN 9780313359699 (englanniksi)