Honji suijaku (jap. 本地垂迹) tarkoittaa Japanin buddhalaisessa terminologiassa Meiji-kaudelle saakka yleistä teoriaa, jonka mukaan buddhalaiset jumaluudet esiintyvät Japanille omaperäisinä kameina johdattaakseen japanilaiset pelastukseen[1][2]. Teorian mukaan jotkut kamit (mutteivät kaikki) ovat buddhalaisten jumaluuksien (jap. 本地, honji, kirjaimellisesti ”alkuperäinen maa”) ilmentymiä (jap. 垂迹, suijaku, kirjaimellisesti ”jälki”)[1][3]. Nämä kaksi entiteettiä muodostavat jakamattoman kokonaisuuden, ja teoriassa niiden piti olla toistensa suhteen tasa-arvoisia, mikä ei kuitenkaan historiallisesti aina toteutunut[4]. Esimerkiksi Nara-kauden alussa honji-osaa pidettiin tärkeämpänä[4]. Kamakura-kauden loppupuolella ehdotettiin myös, että kamit olisivatkin todellisuudessa honji-osa ja buddhat suijaku-osa[4].
Teoriaa ei koskaan systematisoitu, mutta se oli siitä huolimatta erittäin yleinen ja vaikutusvaltainen[1]. Sitä pidetään shinbutsu shūgōn eli buddhalaisten jumaluuksien ja japanilaisten kamien synkretismin kulmakivenä[5].