Hosni Mubarak | |
---|---|
محمد حسني السيد مبارك | |
![]() Hosni Mubarak vuonna 2009. |
|
Egyptin 4. presidentti | |
Pääministeri |
Ahmad Fuad Mohieddin Kamal Hassan Ali Ali Lutfi Mahmud Atef Sedki Kamal Ganzouri Atef Ebeid Ahmad Nazif Ahmad Shafiq |
Edeltäjä |
Anwar Sadat Sufi Abu Taleb (vt.) |
Seuraaja | Muhammad Hussein Tantawi (vt.) |
Egyptin pääministeri | |
Presidentti | Sufi Abu Taleb (vt.) |
Edeltäjä | Anwar Sadat |
Seuraaja | Ahmad Fuad Mohieddin |
Egyptin 15. varapresidentti | |
Presidentti | Anwar Sadat |
Edeltäjä | Hussein al-Šafei |
Seuraaja | Omar Suleiman |
Sitoutumattomien maiden liikkeen pääsihteeri | |
Edeltäjä | Raúl Castro |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 4. toukokuuta 1928![]() |
Kuollut | 25. helmikuuta 2020 (91 vuotta)![]() |
Puoliso | Suzanne Mubarak (aviol. 1959–) |
Tiedot | |
Puolue | Kansallisdemokraattinen puolue |
Uskonto | sunnalaisuus |
![]() Nimikirjoitus |
|
Sotilaspalvelus | |
Palvelusmaa(t) | Egypti |
Puolustushaara | Egyptin ilmavoimat |
Sotilasarvo | Air Chief Marshal |
Muhammad Hosni Said Mubarak (arab. محمد حسني السيد مبارك, Muḥammad Ḥusnī Sayyid Mubārak, 4. toukokuuta 1928 Kafr al-Meselha – 25. helmikuuta 2020 Kairo[1][2]) oli Egyptin presidentti. Hän tuli valtaan 6. lokakuuta 1981 Anwar Sadatin murhan jälkeen. Mubarak ilmoitti eroavansa tehtävistään 18 päivää kestäneiden mielenosoitusten jälkeen 11. helmikuuta 2011.[3] Mubarakia pidettiin yhtenä alueen vaikutusvaltaisimmista poliitikoista. Vuoden 1981 perustuslain ja hätätila-asetusten nojalla hän hallitsi Egyptiä likimain itsevaltiaana. Mubarak tunnettiin neutraalista asenteestaan Palestiinan–Israelin kysymykseen, minkä takia hän oli mukana useimmissa aluetta koskevissa huippuneuvotteluissa. Mubarakin asenteeseen saattoi vaikuttaa Egyptin armeijan Yhdysvalloilta saama miljardituki, sen jälkeen kun sen vihollisuudet Israelin kanssa 1979 päättyivät. Mubarak nousi valtaan armeijasta.[4][5]
Kairolainen tuomioistuin tuomitsi kesäkuussa 2012 Mubarakin elinkautiseen vankeuteen osallisuudesta mielenosoittajien surmaamiseen vallankumouksen aikana.[6] Myös entinen sisäministeri Habib al-Adly tuomittiin elinkautiseen. Syyttäjä vaati Mubarakille ja Adlylle kuolemantuomiota. Mubarakin pojat Alaa ja Gamal vapautettiin korruptiosyytteistä rikosten vanhennuttua.[7]
<ref>
-elementti; viitettä ERO
ei löytynyt