Huonokuuloisuus on kuuroutta lievempi kuuloelimen vamma. Alenema johtuu yleensä korvan rakenteellisesta tai hermostollisesta viasta ulkokorvassa, sisäkorvassa tai välikorvassa. Huonokuuloisille on apuvälineitä, joilla parannetaan kommunikaatiokykyä, muun muassa kuulolaitteet ja induktiosilmukat. Huonokuuloiset käyttävät kommunikoinnissa enimmäkseen puhetta. Vaikeasti huonokuuloiset saattavat käyttää apunaan myös viittomakieltä tai tukiviittomia.
Kuulovamman vaikeusasteluokitus kuulokynnysten keskiarvon perusteella EU:n asiantuntijatyöryhmän (1996)lähde? mukaan:
- Lievä kuulovamma 20–40 desibeliä (dB)
- Keskivaikea kuulovamma 40–70 dB
- Vaikea kuulovamma 70–95 dB
- Erittäin vaikea kuulovamma 95 dB tai enemmän.
Kuulovammojen asteen luokituksessa käytetään usein puheäänialueelta (500, 1 000, 2 000 ja 4 000 kHz) mitattujen kuulokynnysten keskiarvoa paremmin kuulevassa korvassa. Mikäli tämä keskiarvo on alle 20 dB, katsotaan kuulon olevan normaali. Ikääntymisestä johtuvaa kuulonalenemaa kutsutaan presbyakuusiksi.