![]() | |
![]() | |
Hydroksitsiini
| |
Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
(RS)-2-(2-{4-[(4-kloorifenyyli)(fenyyli)metyyli]piperatsin-1-yyli}etoksi)etanoli | |
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
ATC-koodi | N05 |
PubChem CID | |
DrugBank | |
Kemialliset tiedot | |
Kaava | C21H27N2ClO2 |
Moolimassa | 374,904 g/mol |
Farmakokineettiset tiedot | |
Hyötyosuus | Korkea in vivo |
Metabolia | Renaalinen |
Puoliintumisaika | 7-20 tuntia |
Ekskreetio | urinaarinen, fekaalinen |
Terapeuttiset näkökohdat | |
Raskauskategoria | |
Reseptiluokitus |
Reseptilääke |
Antotapa | oraalinen, intramuskulaarinen |
Hydroksitsiini on vanhan polven antihistamiini, joka on aikuisten ahdistuneisuuden, allergiasta johtuvien unihäiriöiden ja ihon kutinan hoitoon tarkoitettu lääke. Lääkkeen syntetisoi vuonna 1956 Union Chimique Belge eli UCB Pharma. Yhtiö on belgialainen. Lääke on edelleen 2010-luvulla käytössä.[1]
Hydroksitsiinia myydään Suomessa valmistenimillä Atarax ja Hydroxyzine[2]. Hydroksitsiini on pkv-lääke, joka lieventää allergisia oireita samalla tavalla kuin muutkin antihistamiinit. Hydroksitsiini on myös sedatiivi, sitä käytetään sen johdosta aikuisten ahdistuneisuuden ja vastaavien mielialaongelmien hoitoon. Sedatiivina se toimii myös unilääkkeenä.[3] Hydroksitsiini otetaan yleensä suun kautta, ja sitä valmistetaan tabletteina ja siirappina. Myyntiluvan lääke sai Atarax-nimellä Suomessa 11. kesäkuuta 1969. Lapsille Atarax-siirappia voidaan käyttää lievittämään vesirokon aiheuttamaa kutinaa. Lääkkeen vaikutus edistää samalla myös unen saantia.
Vuonna 1977 julkaistussa kirjassa nimeltä Lääkkeet ja niiden käyttö esitetään, ettei hydroksitsiiniin voisi kehittyä riippuvuutta.[4]
Hydroksitsiini oli yksi 1970-luvulla käytetyn Vesparax-unilääkkeen kolmesta vaikuttavasta aineesta.[5]