Back ايدا البيرج ARZ Ida Aalberg German Ida Aalberg English Ida Aalberg Estonian ایدا آلبری Persian Ida Aalberg French Ida Aalberg Hungarian Իդա Ալբերգ Armenian Ida Aalberg IO Ida Emilia Aalberg NB
| Ida Aalberg | |
|---|---|
 Ida Aalberg Pietarissa vuonna 1901 Hedda Gablerin roolissa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. joulukuuta 1857 Leppäkoski, Janakkala |
| Kuollut | 17. tammikuuta 1915 (57 vuotta) Pietari, Venäjän keisarikunta |
| Ammatti | näyttelijä, ohjaaja |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1874 – 1911 |
| Merkittävät roolit |
Kirsti (Elinan surma) Ofelia (Hamlet) Hedda Gabler (Hedda Gabler) Boriska (Kylän heittiö) Maria Stuart (Maria Stuart) Nora (Nukkekoti) Julia (Romeo ja Julia) |
Ida Emilia Aalberg (4. joulukuuta 1857 Leppäkoski[1] – 17. tammikuuta 1915 Pietari, Venäjän keisarikunta) oli aikansa huomattavin ja kansainvälisesti tunnetuin näyttelijä Suomessa. Aalberg oli Suomalaisen Teatterin näyttelijä 1874–1883 ja myöhemmin säännöllinen vierailija.[2] Hän esiintyi myös ulkomaisilla näyttämöillä muun muassa Skandinaviassa, Saksassa, Unkarissa ja Venäjällä.
Uuden teatteritalon myötä Suomalainen Teatteri muutti 1902 nimensä Suomen Kansallisteatteriksi. Aalberg kiinnostui muutama vuosi myöhemmin ohjaamisesta ja teatterin johtamisesta. Hänet nimitettiin ohjaaja-näyttelijäksi (apulaisjohtaja) vuonna 1909.[3] Ohjaajana Aalberg ei kuitenkaan menestynyt. Hänen irtisanomisensa aiheutti kulttuuriskandaalin vuonna 1911, eikä hän suunnitelmista huolimatta enää ehtinyt palata säännölliseksi vierailijaksi Kansallisteatterin näyttämölle ennen äkillistä kuolemaansa tammikuussa 1915.
Aalberg oli aviossa vuodesta 1887 tunnetun fennomaanin Lauri Kivekkään kanssa tämän kuolemaan asti 1893. Vuodesta 1894 alkaen hänen puolisonsa oli pietarilainen paroni Alexander Uexküll-Gyllenband, juristi ja filosofi, josta myöhemmin tuli merkittävä teatterielämän vaikuttaja.[3] Aalberg oli paitsi suomenkielisen teatteritaiteen uranuurtajia, myös kansainvälisesti suuntautunut.[4] Ensimmäisistä ammattinäyttelijän vuosistaan alkaen hän haaveili urasta Keski-Euroopan suurissa teattereissa. Hän saavutti jonkin verran menestystä kotimaansa ulkopuolella, mutta kielitaidon puute nousi esteeksi suuren maailman valloittamiselle.[5]
Ida Aalbergiin on liitetty usein ylisanoja kuten ”jumalainen”, ”lumovoimainen” ja ”ihmeellinen”. Suomen Kansallisteatterin pitkäaikainen johtaja Eino Kalima opiskeli nuoruudessaan Moskovassa ja näki ihailemansa Aalbergin sikäläisellä näyttämöllä. Hän kuvailee tunnelmiaan esiripun avauduttua: ”Päähenkilöä –– Ida Aalbergia ei näkynyt eikä kuulunut. Mutta sitten tapahtui jotain, mitä en koskaan unohda: kulissien takaa eteisestä alkoi kuulua Ida Aalbergin ihmeellinen ääni ––. Jostain syvältä rinnastani kurkkuun noussut liikutuksen laine oli tukahduttaa minut. Niin suggeroivaa ääntä en ole maailmassa kuullut kellään. Hän tuli näyttämölle ja hänen mukanaan jokin taikavoima."[6]
- ↑ Janakkala syntyneet, 1851-1870 Janakkala syntyneet, 1851-1870, MKO509-516, s. 161-162. Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen kuva-arkisto (ruotsiksi). Viitattu 1.12.2018.
- ↑ Suutela, Hanna: Aalberg, Ida (1857 - 1915) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 16.9.1997. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 27.11.2014.
- ↑ a b Antti Manninen: Ida Aalberg oli suomenkielisen teatterin ensimmäinen todellinen tähti. Helsingin Sanomat 4.12.2006
- ↑ Unohtumaton Ansa Ikonen, Minerva Kustannus Oy 2010, ISBN 978-952-492-296-8, s. 155
- ↑ Ida Aalberg - Näyttelijä jumalan armosta, s. 381
- ↑ Suomen Kansallisteatteri 2, s. 24