Ignaz Pleyel (18. kesäkuuta 1757 Ruppersthal, Ala-Itävalta, Itävalta – 14. marraskuuta 1831 Pariisi) oli itävaltalainen klassismin aikakauden säveltäjä. Pleyel oli omana aikanaan hyvin suosittu: lyhyen aikaa Joseph Haydnin huippukauden ja Ludwig van Beethovenin uran alun välissä hän oli ehkä koko Euroopan kuuluisin säveltäjä, mutta nykyisin hän on jäänyt edellä mainittujen säveltäjien varjoon.[1] Pleyel sävelsi uransa aikana 41 sinfoniaa, 70 jousikvartettoa sekä lukuisia jousikvintettoja ja oopperoita.
Pleyel pääsi vuonna 1772 Haydnin oppilaaksi Eisenstadtiin, ja Haydn piti Pleyeliä erinomaisena oppilaana. He pysyivät läheisinä ystävinä vanhemman mestarin kuolemaan asti.[2] Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli kreivi Erdődyn hovi.[2] Vuonna 1783 Pleyel muutti Strasbourgiin, Ranskaan, jossa hän otti käyttöön myös nimensä ranskalaisen muodon Ignace ja työskenteli apulais-Kapellmeisterina kaupungin katedraalissa František Xaver Richterin alaisena.[2] Ranskan vallankumouksen lopetettua kirkkomusiikin esitykset Pleyel etsi uutta työpaikkaa ja matkusti Lontooseen[2], jossa hän johti Wilhelm Cramerin järjestämiä Professional-konsertteja samaan aikaan kun hänen entinen opettajansa Haydn piti Lontoossa omaa Johann Peter Salomonin organisoimaa konserttisarjaansa. Pleyel rikastui Lontoossa huomattavasti ja palattuaan Strasbourgiin hän osti suuren talon. Elämänsä loppuajan Pleyel eli Pariisissa ja toimi muun muassa musiikkikustantajana ja pianonvalmistajana.[2]
Musiikkikustantajana Pleyel julkaisi 39 vuoden aikana nelisen tuhatta nuottijulkaisua muun muassa Beethovenilta ja Haydnilta, Luigi Boccherinilta, Muzio Clementiltä ja Jan Ladislav Dussekilta.[3]